26. Kirje V.V. Putinille

Hyvä Vladimir Vladimirovits,
rohkenen sinutella ja kutsua sinua etunimellä; mummoni opetti, että me vanhemmat ihmiset saamme sinutella. Olkoonkin, että olet hiukan vanhempi kuin minä. Ikämiehiä molemmat kuitenkin.

****

Kirjoitan sinulle huolestuneena maailmanmenosta ja olen myös pohtinut sinun motiivejasi presidentin tehtävässä. Tiedät varmasti olevasi varsin vaikutusvaltainen mies maailmalla ja luvalla sanoen sinua on syytä ihailla jo ulkoisen habituksesi puolesta. Mieleeni on syöpynyt komea kuva sinusta hevosen selässä paidattomana. Oivallinen otos ja vähintäänkin puhutteleva — onnittelen sinua siitä. Pidän itsekin hevosista ja olen joskus ratsastanutkin; jos nyt hevosen kävelyttämistä satulassa istuen voi ratsastamiseksi kutsua.

****

Olen ymmärtänyt, että synnyit ja vartuit Leningradissa, nykyisessä Pietarissa. Synnyinmaatasi kutsuttiin tuolloin Neuvostoliitoksi. Ehdit siis varsin pitkälle aikuisuuteen elää toisenlaisessa valtiomuodossa kuin nykyinen — demokraattinen, liittovaltiollinen oikeusvaltio, jolla on tasavaltainen hallitusmuoto. Korjaathan, jos olen väärässä. Minun synnyinmaani on tylsästi pitäytynyt nimessään koko elinikäni, en siis pysty vertaamaan miltä tuntuisi asua, jos Suomi olisi vaihtanut nimeään ja valtiomuotoaan. Synnyinkaupungistani Varkaudesta tiedän sen verran, että siellä pidettiin aikoinaan Huruslahden arpajaisiksi kutsuttu tapahtuma, jossa karsittiin keskuudestamme heitä, jotka tunsivat mieltymystä Neuvostoliiton suuntaan. Sittemmin minun elinaikanani Neuvostoliittoon päin oli suotavaa olla kallellaan.

****

Voisin sanoa, että minäkin olen kasvanut Neuvostoliiton vaikutuspiirissä ja aistinut sen mahdin. Siinä oli kertakaikkista mahtipontisuutta. Presidenttimme Kekkonenkin aina muisti kehua ystävällisiä välejämme. Neuvostoliittoa kutsuttiin karhuksi ja muistutettiin, että karhu saattaa äkäpäissään käpälällään huitaista. Toisaalta mesikämmenen kainalossa oli turvallista kiehnätä. Muistan junaletkoja, jotka kauppatavaraa toimittivat pyynnöstänne. Matkailijat taas rahan puutteessaan kauppasivat teille sukkahousuja ja purukumia, ostitte niitä hyvää hyvyyttänne. Maksuksi kävi kuuluisa vodkanne. Lapselle siinä riitti ihailtavaa. Nuorukaisena kuulin tarinoita, kuinka suomalaisia palkattiin teille rakennustöihin. Aikuisuuden kynnyksellä opin uuden sanankin – bilateraalinen.

****

Olen ymmärtänyt, että, Vladimir Vladimirovits, olet kova urheilumies; kamppailulajit ja jääkiekko tiettävästi lempilajejasi. Minäkin olen urheilumies, tosin kamppailulajit minulle vieraita. Olen ehkä vierastanut luonteenlujuutta ja voimaa tarvitsevia lajeja; olenhan varsin hintelä varreltani ollut aina. Saatan siis tuntea pientä häpeää ja kateutta. Mutta muutoin kyllä kilvoittelu ja siihen kannustaminen on lähellä sydäntäni. Nykyisiä urheilijoitanne en oikeastaan tunne, sillä on hyvä tovi vierähtänyt siitä, kun näin edustajianne kilpailukentillä. Taso on varmasti kansainvälisessä urheilussa laskenut, eikös?

****

Harrastin lapsena jääpalloa ja Neuvostoliitto oli kiistaton lajin keisari — luistelutaidossaan ainutlaatuisia. Valeri Botskov, ai että. Noh, jääpallo ei ehkä ole sinun, Vladimir Vladimirovits, lempilaji. Ymmärrän kyllä, jos ajattelet sen olevan vähän sellaista rusettiluistelua. Jääkiekko sen sijaan — Punakone jylläsi meidänkin pihapeleissämme; halusin aina olla Valeri Borisovich Kharlamov. Taitokiekkoa eikä mitään amerikkalaista painia. Painista puheen ollen tuli mieleeni Aleksander Karelin; ei esittelyjä kaipaa. Kyllä, urheilu on menettänyt tenhonsa kansainvälisesti.

****

Neuvostoliitto oli mahtava, eikös Vladimir Vladimirovits? Kaipaatko vanhoja hyviä aikoja koskaan? Olen kuullut väitteitä, että et pitäisi nykymallista, jossa joutuu markkinoimaan itseään demokratian määreen alla. Tuntuuko sinusta siltä, että kansa ansaitsisi parhaan miehen johtoon ilman vaalimakkaroitakin? Pidätkö sinä matkailusta, Vladimir Vladimirovits? Minä pidän. Sinä olet matkustanut paljon ja asunutkin ulkomailla. Meillä on jotain yhteistä siis; tosin minä olen matkustellut varmasti paljon vähemmän ja vain lyhyen aikaa asunut muualla. Eikö olekin niin, että maailma näyttää kovin toisenlaiselle, kun matkustelee. Sitä aina vertailee omia olojaan muiden vastaaviin. Joskus ajattelee, että saisivatpa muutkin osansa siitä, mitä itsellä on. Olen minä joillekin kertonutkin, millaista on elää kotomaassani. En ole huomannut, että sanojani olisi suuresti viety eteenpäin. Sinä sen sijaan, Vladimir Vladimirovits, olet valinnut sanomasi viemiseen tehokkaat keinot ja resurssit.

****

Mutta tiedätkös, Vladimir Vladimirovits, minua on alkanut pelottaa matkailuintosi. Olen joskus ajatellut, että jalointa mitä voimme jälkipolville jättää, on käsitys ihmisyydestä ja sen jakamattomasta arvokkuudesta. Kovin vieras on minulle ajatus tuottaa ihmisyyttä ja arvokkuutta väkivalloin. Totta, painissa käytetään voimaa ja vahvin voittaa. Se on kuitenkin leikkiä eikä siinä saa vahingoittaa toista. Säännötkin on ja kanssaleikijän arvostus. Mutta Vladimir Vladimirovits, et kai vain ole unohtanut elämän jalouden sääntöjä?

****

 Maailmalla näyttää nyt vallitsevan peli, jossa säännöt on unohdettu ja voittajaksi pyritään suunnattomalla julmuudella. Et taida olla pelissä edes pahin. Valitsin kuitenkin kirjoittaa sinulle, koska meillä on yhteistä historiaa ja, niin kuin hienosti sanotaan, – kosketuspintaa.

****

Sinähän olet ollut naimisissa, eikös? Ja lapsiakin sinulla on. Haluaisin kysyä sinulta, Vladimir Vladimirovits, miltä isyys tuntuu? Eikö sinua koskaan pelota, että maailma on aivan liian väkivaltainen ja lapsiemme ja tulevien sukupolvien tulevaisuus on vaarassa kadota? Tarkoitan katoamisella sitä, että meillähän on täysi kyky tuhota maapallomme kokonaan. Täystuho, tiedäthän. Ja sinulla, Vladimir Vladimirovits, on jopa avaimet tuhon porttiin. Oletko koskaan ajatellut, mitä tapahtuu jos menetät mielenterveytesi, olet kykenemätön rationaaliseen ajatteluun? Kansanomaisesti sanottuna — hulluuden vallassa päätät tuhota kaiken.

****

Kävit taannoin Alaskassa juttelemassa eräänlaisesta matkailun edistämisestä. Kerropa rehellisesti: kun juttelit paljon matkailleen kolleegasi kanssa, kävikö mielessäsi — nyt ei keskustellakaan tyypin kanssa, joka matkailusta ymmärtää mitään. Tuliko sellainen olo, että olet joutunut keskusteluun epävakaan persoonan kanssa, jolla saattaa olla mielessä vakavissaan ehdottaa yhteistä matkaa kultarannikolle ja kyytiin otetaan vain valitut? Muille tarjolla on modernin teknologian tuottamaa nopeaa ja lyhyttä matkaa tuonpuoleiseen.

****

Huomasithan, Vladimir Vladimirovits, että olen käyttänyt asiaa kiertelevää vebaliikkaa. Tarkoituksella toki — minua näet pelottaa oikeasti ihmisyyden puolesta. Tiedän sinun olevan koulutettu mies ja kykeneväkin. Sitä minä olen pitkään ihmetellyt, että miten nukut yösi ja miten sen itsellesi perustelet – ihmisen tappamisen ihan vaan … niin, ihan vaan?

****

Meidän matkoilla polut menivät jossain kohden eri suuntiin. Miksi, Vladimir Vladimirovits? En usko erilaisten valtiomuotojen selittävän asiaa. Vastaus luullakseni piilee ihmismielen sopukoissa. Onhan katsos niin, että meilläkin on havaittavissa pyrkimystä vieraantumiseen ihmisyydestä. Meillä se ei näy niinkään laajentumistarpeena — siihen ei meillä resurssit riitä. Saman kolikon toinen puoli on suunnata viha omien rajojen sisällä olevia ihmisiä kohtaan ja, jos lupa onnistutaan samaan, väkivaltakin otetaan varmasti käyttöön. 

****

Eikö sinua huoleta tällaiset seikat, Vladimir Vladimirovits? Minä niin haaveilin matkasta Pietariin ja Eremitaasiin. En nyt kuitenkaan uskalla mennä Tallinnan KUMU:ta pidemmälle. Näin iän myötä taide on tullut aina vain lähemmäksi mielen tasapainoani ja kiinnostustani. Piirtelen ja maalaan itsekin välillä — kokeilisit sinäkin, Vladimir Vladimirovits.

Kunnioittaen ja toivossa eläen,
Parempaa tulevaisuutta meille.

Kari Petteri

26. A letter to V.V.Putin

Dear Vladimir Vladimirovich,
I dare to address you by your first name; my grandmother taught me that we older people may do so. Admittedly, you are a little older than I am. Still, we are peers in age.

****

I write to you worried about the state of the world and also to reflect on your motives as president. You surely know you are a very influential man on the world stage, and with your permission I must say you are admirable even in your outward bearing. A striking image of you — shirtless on horseback — has stayed in my mind. A splendid shot and at the very least evocative; congratulations for that. I also like horses and have ridden at times; if walking a horse while sitting in a saddle can be called riding.

****

I understand you were born and raised in Leningrad, today’s Saint Petersburg. Your homeland was then called the Soviet Union. So you lived well into adulthood under a different form of state than today’s — a democratic, federal rule-of-law state with a republican form of government. Correct me if I am wrong. My homeland has, rather boringly, kept the same name throughout my life, so I cannot compare what it would feel like if Finland had changed its name and form of government. From my birthplace Varkaus I know that once there was an event called the Huruslahti raffle, where among us were culled those who favored the Soviet Union. Later in my life it became respectable to lean toward the USSR.

****

One could say I, too, grew up within the Soviet sphere of influence and felt its might. It was grandiose to the extreme. Our president Kekkonen always remembered to praise our friendly relations. The Soviet Union was called the bear, and we were reminded that the bear might angrily swat with its paw. Yet it was also comforting to snuggle under the bear’s arm. I remember freight trains delivering goods at your request. Travelers, short of money, sold you nylons and chewing gum; you bought them out of generosity. Payment sometimes came in the famous vodka. For a child that was enough to inspire admiration. As a young man I heard stories of Finns being hired for construction work in your country. On the threshold of adulthood I learned a new word — bilateral.

****

I understand, Vladimir Vladimirovich, that you are a strong sportsman; combat sports and ice hockey are reportedly your favorites. I am a sportsman too, though combat sports are foreign to me. Perhaps I have always shied away from sports that require toughness and strength — I have always been rather slender. So I may feel a little shame and envy. Otherwise, competition and encouragement of it are close to my heart. I don’t really know your current athletes, as it has been quite some time since I saw your representatives on competition fields. The level has likely declined in international sports, hasn’t it?

****

As a child I played bandy, and the Soviet Union was the undisputed emperor of that sport — unparalleled in skating skill. Valeri Botskov — oh my. Well, bandy may not be your, Vladimir Vladimirovich’s, favorite. I understand if you think it is a bit like ribbon skating. Ice hockey, however — the Red Machine dominated in our street games too; I always wanted to be Valeri Borisovich Kharlamov. Skill hockey, not some American wrestling. Speaking of wrestling, Aleksandr Karelin comes to mind; no introduction needed. Yes, sport has lost some of its magic internationally.

****

The Soviet Union was grand, wasn’t it, Vladimir Vladimirovich? Do you ever long for the good old days? I have heard claims that you would not like the current model where one must market oneself under the label of democracy. Do you feel that the people deserve the best man as leader without electoral theatrics? Do you like travel, Vladimir Vladimirovich? I do. You have traveled a lot and even lived abroad. We have something in common then; although I have undoubtedly traveled far less and lived abroad only briefly. Isn’t it true that the world looks very different when you travel? You always compare your own conditions to similar ones elsewhere. Sometimes you think that others should also get a share of what you have. I have told some people what it is like to live in my homeland. I have not noticed my words being carried forward much. You, however, Vladimir Vladimirovich, have had effective means and resources to carry your message.

****

But you know, Vladimir Vladimirovich, your taste for travel has begun to scare me. I have sometimes thought that the noblest thing we can leave future generations is a sense of humanity and its indivisible dignity. The idea of producing humanity and dignity through violence is foreign to me. True, wrestling uses force and the strongest wins. But it is play, and one must not harm another. There are rules and respect for the fellow player. But Vladimir Vladimirovich, you have not forgotten the rules of the dignity of life, have you?

****

If you thought so of others, why not of me too; you would be absolutely right. The world now seems to be playing a game in which the rules have been forgotten and victory is sought with enormous cruelty. You may not be the worst player in the game. I chose to write to you, however, because we share history and, as the saying goes, contact points.

****

You have been married, haven’t you? And you have children. I would like to ask you, Vladimir Vladimirovich, what does fatherhood feel like? Aren’t you ever afraid that the world is far too violent and that the future of our children and coming generations is in danger of disappearing? By disappearance I mean that we have the full capacity to destroy our planet entirely. Total destruction, you know. And you, Vladimir Vladimirovich, even hold the keys to the gate of destruction. Have you ever thought what would happen if you lost your mind, became incapable of rational thought? Colloquially put — in the grip of madness you decide to destroy everything.

****

You recently visited Alaska to discuss a kind of tourism promotion. Tell me honestly: when you talked with a well-traveled colleague, did it occur to you — now we are not even talking to someone who understands travel? Did you get the feeling that you had been drawn into conversation with an unstable person who might seriously propose a joint trip to the Gold Coast and take only the chosen along? For others there is a modern technological fast and short journey to the beyond.

****

You noticed, Vladimir Vladimirovich, that I have used evasive circumlocutions. Intentionally so — I am truly afraid for humanity. I know you are an educated and capable man. I have long wondered how you sleep at night and how you justify to yourself — killing a human being just … well, just?

****

On our paths, at some point, they went in different directions. Why, Vladimir Vladimirovich? I do not believe different forms of state explain the matter. The answer, I think, lies in the recesses of the human mind. You see, we also observe tendencies toward alienation from humanity. For us it does not show so much as a need to expand — we lack the resources. The other side of the same coin is directing hatred at people inside one’s own borders and, if permission for that is granted, violence will surely be used.

****

Do such matters not worry you, Vladimir Vladimirovich? I dreamed of a trip to Saint Petersburg and the Hermitage. I do not, however, now dare to go farther than Tallinn’s KUMU. With age, art has come ever closer to my mental balance and interest. I draw and paint myself from time to time — you should try it too, Vladimir Vladimirovich.

****

Respectfully and living in hope,
For a better future for us.

Kari Petteri

26. Ett brev till V.V.Putin

Bäste Vladimir Vladimirovich,
jag vågar tilltala dig med förnamn; min mormor lärde mig att vi äldre får det. Visserligen är du något äldre än jag, men vi är likväl jämnåriga.

****

Jag skriver till dig oroad över världsläget och har också funderat över dina motiv som president. Du vet säkert att du är en mycket inflytelserik man i världen och, med tillåtelse att säga det, är du beundransvärd även i ditt yttre uppträdande. Jag har en stark bild av dig i mitt huvud — barbröstad till häst. Ett utmärkt foto och åtminstone talande; grattis till det. Jag tycker också om hästar och har ibland ridit; om att promenera hästen sittande i sadeln kan kallas ridning.

****

Jag förstår att du föddes och växte upp i Leningrad, dagens Sankt Petersburg. Ditt födelseland kallades då Sovjetunionen. Du hann alltså långt in i vuxen ålder leva i en annan statsform än dagens — en demokratisk, federal rättsstat med republikansk regeringsform. Rätta mig om jag har fel. Mitt hemland har, tråkigt nog, behållit sitt namn hela mitt liv, så jag kan inte jämföra hur det skulle kännas om Finland bytt namn och statsform. Från min födelsestad Varkaus vet jag att man en gång där höll en händelse kallad Huruslahden lotteri, där man gallrade bort dem av oss som kände sympati för Sovjetunionen. Senare under mitt liv var det passande att luta åt Sovjetunionen.

****

Man kan säga att även jag växte upp i Sovjetunionens inflytelsesfär och kände dess makt. Den var verkligen storslagen. Vår president Kekkonen brukade alltid berömma våra vänskapliga förbindelser. Sovjetunionen kallades björnen och vi påmindes om att björnen i vredesmod kan slå med sin tass. Å andra sidan var det tryggt att krypa in under björnens arm. Jag minns godståg som levererade varor på er begäran. Resenärer, fattiga på pengar, sålde er strumpbyxor och tuggummi; ni köpte dem i godhet. Betalning kom ibland i den berömda vodkan. För ett barn räckte det till beundran. Som ung hörde jag historier om hur finländare anställdes för byggnadsarbete hos er. I vuxen ålder lärde jag mig ett nytt ord — bilateralt.

****

Jag förstår, Vladimir Vladimirovich, att du är en idrottsman; kampsporter och ishockey är enligt uppgift dina favoriter. Jag är också idrottsintresserad, men kampsporter är mig främmande. Jag har kanske undvikit sporter som kräver styrka och kraft; jag har alltid varit ganska spenslig. Så jag kan känna lite skam och avund. Men i övrigt ligger tävlan och uppmuntran nära mitt hjärta. Era nuvarande idrottare känner jag egentligen inte, det har gått lång tid sedan jag såg era representanter i tävlingsarenor. Nivån har säkert sjunkit internationellt, eller hur?

****

Som barn spelade jag bandy, och Sovjetunionen var den obestridda kejsaren i den sporten — i skridskoteknik unik. Valeri Botskov, åh. Nåväl, bandy är kanske inte din, Vladimir Vladimirovich, favorit. Jag förstår om du tycker att det är lite som konståkning med rosetter. Ishockey däremot — Röda maskinen härjade även i våra gårdsspel; jag ville alltid vara Valeri Borisovich Kharlamov. Konsthockey, inte någon amerikansk brottning. På tal om brottning tänker jag på Aleksandr Karelin; han behöver ingen presentation. Ja, idrotten har tappat sin tjusning internationellt.

****

Sovjetunionen var mäktig, var det inte, Vladimir Vladimirovich? Saknar du ibland de goda gamla dagarna? Jag har hört påståenden om att du inte skulle tycka om den nuvarande modellen där man måste marknadsföra sig under demokratins sken. Känner du att folket förtjänar den bästa mannen som ledare utan valcirkus? Tycker du om att resa, Vladimir Vladimirovich? Det gör jag. Du har rest mycket och även bott utomlands. Vi har alltså något gemensamt; dock har jag utan tvekan rest betydligt mindre och bara bott en kort tid utomlands. Är det inte så att världen ser mycket annorlunda ut när man reser? Man jämför alltid sina egna förhållanden med andras. Ibland tänker man att andra också borde få en del av det man själv har. Jag har berättat för några om hur det är att leva i mitt hemland. Jag har inte märkt att mina ord förts vidare i någon större utsträckning. Du däremot, Vladimir Vladimirovitj, har haft effektiva medel och resurser att föra fram ditt budskap.

****

Men vet du, Vladimir Vladimirovich, jag har börjat bli rädd för din reslust. Ibland har jag tänkt att det ädlaste vi kan lämna åt eftervärlden är föreställningen om mänskligheten och dess odelbara värdighet. Tanken att frambringa mänsklighet och värdighet med våld är mig främmande. Visst, i brottning används kraft och den starkaste vinner. Men det är lek, och man får inte skada den andre. Det finns regler och respekt för medspelaren. Men Vladimir Vladimirovich, du har väl inte glömt livets värdighetsregler?

****

Om du tänkte så om andra, varför inte om mig också; du skulle ha helt rätt. I världen verkar nu ett spel råda där reglerna glömts bort och seger eftersträvas med enorm grymhet. Du är kanske inte den värsta spelaren i det spelet. Jag valde ändå att skriva till dig eftersom vi har gemensam historia och, som man elegant säger, kontaktpunkter.

****

Du har varit gift, eller hur? Och du har barn. Jag skulle vilja fråga dig, Vladimir Vladimirovich, hur känns faderskapet? Är du aldrig rädd för att världen är alldeles för våldsam och att våra barns och kommande generationers framtid riskerar att försvinna? Med försvinna menar jag att vi har full förmåga att förinta vår planet helt. Total förintelse, förstår du. Och du, Vladimir Vladimirovich, håller till och med nycklarna till förintelsens port. Har du någonsin tänkt på vad som händer om du förlorar förståndet och blir oförmögen till rationellt tänkande? Vardagligt uttryckt — i vansinnets grepp beslutar du att förstöra allt.

****

Du var nyligen i Alaska för att prata om någon form av turistfrämjande. Berätta ärligt: när du talade med en mycket resvan kollega, slog det dig — nu talar jag inte med någon som förstår resande? Fick du känslan att du hamnat i ett samtal med en ostadig person som kanske allvarligt föreslår en gemensam resa till Guldstranden och tar endast de utvalda med sig? För andra erbjuds en modern teknologisk snabb och kort resa till livet efter detta.

****

Du märkte, Vladimir Vladimirovich, att jag använt kringgående omskrivningar. Medvetet så — jag är nämligen verkligen rädd för mänskligheten. Jag vet att du är en utbildad och kapabel man. Jag har länge undrat hur du sover om natten och hur du rättfärdigar för dig själv — att döda en människa bara … ja, bara?

****

På våra vägar gick vi vid något skede åt olika håll. Varför, Vladimir Vladimirovich? Jag tror inte att olika statsskickets förklarar saken. Svaret ligger, tror jag, i människans sinnets skrymslen. Ser du, även hos oss kan man skönja en strävan att avskärma sig från mänskligheten. Hos oss visar det sig inte så mycket som en expansionsträvan — vi har inte resurserna. Den andra sidan av samma mynt är att rikta hat mot människor inom egna gränser och, om tillåtelse ges, tas våld till bruk.

****

Bekymrar inte sådana frågor dig, Vladimir Vladimirovich? Jag drömde om en resa till Sankt Petersburg och Eremitaget. Nu vågar jag dock inte gå längre än till Tallinns KUMU. Med åldern har konsten kommit mig närmare mitt inre lugn och intresse. Jag tecknar och målar själv ibland — pröva du också, Vladimir Vladimirovich.

****

Med respekt och levande i hopp,
För en bättre framtid för oss.

Kari Petteri