15.Minustako diktaattori?

Pirkko Saisio aloittaa Suliko-romaanin:

“Koska jumalaa ei ole, minä tein jumalan.
Itselleni.
Ja itsestäni.
Jonkun täytyy antaa itsensä uhriksi.”

En yleensä lue kiireellä sivuja laskien ja kelloa kytäten. Suliko täytyi minun kuitenkin ahmia, koska eräpäivää ei voinut uusia – seuraava jo odotteli kirjaa. Etenkin romaania lukiessa haluan mutustella tunnetta, päästä nahkoihin ja maisemiin. En muista kunnolla yhdenkään lukemani romaanin tapahtumia, en pysty juonta tarkasti referoimaan. Mutta tunnen nahoissani, sielussani monta romaania – ne ovat jättäneet jäljen sisälleni. Carlos Ruiz Zafón, Vonnegut, Juan Rulfo – äkkiä mieleen pompahtaneina ja juonettoman jäljen jättäneinä.

****

Sulikon jouduin lopulta lukemaan hiukan liian kiireellä, mutta jätti se minuun diktaattorin jäljen. Voisinhan minäkin. Sinäkin. Eikö?

Ja mitä sitten – muutama vuosi tai vuosikymmen railakasta harhaisuutta ja päätteeksi maanpakoon tai matojen syötäväksi.

****

Mutta kuinka ja kuka diktaattoriksi? CV:llä ei pitkälle pötkitä. Diplomatialla tai empatialla on arvoa korkeintaan vessapaperiin kukkakuvioin painettuna. Epäluulo lienee ensimmäinen ominaisuus, joka antaa preferenssejä pätevöitymisessä diktaattoriksi. Älä luota kehenkään – juonittele kaikkia vastaan. Hymyile kanssaihmiselle vain sen aikaa, kun hän kääntää selkänsä – ja puukota selkään sen jälkeen.

Näppärä ominaisuus on ennen varsinaista hengiltä puukottamista rakentaa valheiden verkko uhrin ja tämän verkoston ympärille. Näin saat mahdollisimman suuren joukon eliminoitua. Ikään kuin ajatuksella, jonka armeijassa oppii – ammu vatsaan, se ei heti tapa, mutta sitoo autettavan ja auttajat.

****

Muistathan aina, että vain minä olen oikeassa – ja pelastaja. Jos pelastettava ei älyä tulla nöyrästi pelastettavaksi, on hänet terminoitava. Mieluiten kerätään suuri joukko uskottomia lopetettavaksi samaan aikaan – se säväyttää rajusti ja luo tehokkaan pelotteen.

Harkitsematta ja moraalia vailla olevia teon toteuttajia löytyy kyllä, kun niin pitkälle on päästy. P.S. Lopetettavien joukkoon kannattaa taluttaa aina pari läheistäkin, jos epäilyksen sanan sylkevät suustaan. Tai ihan vain varmuuden vuoksi.

****

Ennen kuin ollaan näin pitkällä, lienee hyväksi pohtia käytännön ominaisuuksia despootille. Lapsuus on syytä olla päähän potkittu – alistava isä- tai äitisuhde, jos molemmat, niin aina parempi. Tähtien sodan Lukea ei missään nimessä pidä fanittaa – Darth Vader is the man. Ja kuten tiedätkin, Darth on Luken isä, mutta se on vain fiktiota, että Darthissa eläisi siemen hyvää. Tosi despootti ei tunteilla jumppaa.

****

Maailma on mätä – ja niin ovat kaikki ihmisetkin. Älä erehdy luulemaan, että joku olisi hyvä. Ei edes silloin, kun hän lankkaa nuolemalla saappaitasi.

****

Mutta lopultakin, kun tutustuu despootteihin ympärillämme, eivät he ole koskaan olleet lainkaan älykkäitä. Aina kuitenkin on löytynyt – ja löytyy – heitä, jotka selittävät totaalisen pahuuden ja moraalittomuuden nerokkuudeksi. Ja he juuri mahdollistavat pahuuden. Tyhmää ei voi syyttää tyhmyydestä. Mutta jos tulkitsemme realismiksi arvojen loputtoman taivuttelun, huomaamme pian realismin syöneen kaiken sen, mitä joskus arvoiksi kutsuttiin.

****

”An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur?”
”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”
– Axel Oxenstierna, muutama sata vuotta sitten. Ruotsalainen.

Tuudittaudumme nokkeluuksiin ja ”eihän se nyt meitä koske” -ajatteluun. Se käy helposti, eikä edes pelko kauluksesta sisään ryömi. Olemme erinomaisia tuudittautumaan joustavuuden moraaliin ja selittelemään itsellemme. Mutta me mahdollistamme ajanjaksot, jolloin ihmisyys on solahtanut lantalan luukusta.

Lohdullista kuitenkin, että ulosteen ruokkimana myös hengen kauneimmat kukkaset ovat tulleet ravituiksi. Lannoite vain on kovin kallis.

****

Mutta, olisiko minusta diktaattoriksi?
Kutsu minua Isukiksi !

15.Could I Be a Dictator?

Pirkko Saisio begins Suliko with the words:

"Because God does not exist, I made a god.
For myself.
And of myself.
Someone must sacrifice themselves.”

I don’t usually read in a hurry, counting pages or watching the clock. But Suliko I had to devour—my loan couldn’t be renewed, someone else was already waiting. When I read a novel, I want to savour its feeling, get under the skin and into the landscapes. I rarely remember a novel’s events or its plot. But I feel many novels in my bones, in my soul. They’ve left a mark inside me. Carlos Ruiz Zafón, Vonnegut, Juan Rulfo—just a few that leap to mind as having left such unplotted imprints.

****

I ended up reading Suliko too fast in the end. But it still left in me the imprint of a dictator.
I could do it. So could you. Right?
And what then—just a few years or decades of joyful delusion, ending in exile or worm food.

****

But how, and who, becomes a dictator?
A CV won’t take you far. Diplomacy or empathy is worth little more than toilet paper printed with flower patterns.
Distrust is likely the first trait that gives one a preference in qualifying as a dictator. Trust no one. Scheme against everyone. Smile at your fellow human only until they turn their back—then stab.

A handy skill is to build a web of lies around the victim and their network before the actual stabbing. That way, you eliminate as many as possible. Like in the army—shoot in the stomach. It won’t kill immediately, but it ties up the wounded and the helpers.

****

And always remember: only I am right—the saviour.
If the one in need of saving doesn’t humbly come to be saved, they must be terminated. Preferably, gather a large group of the unfaithful to be ended at once—it creates shock value and an effective deterrent.

Those willing to carry out the act, without hesitation or morality, are always around once things have gone that far. P.S. Bring a couple of close ones into the terminated crowd too, if they speak a word of doubt. Or just in case.

****

Before we get that far, it’s worth considering the practical traits of a despot. A battered childhood is essential—a dominating father or mother, preferably both. Do not, under any circumstance, admire Luke Skywalker. Darth Vader is the man. And yes, Darth is Luke’s father, but it’s fiction that there’s a seed of good in Darth. A true despot does not dabble in feelings.

****

The world is rotten—and so is every person.
Don’t make the mistake of thinking anyone is good.
Not even when they shine your boots with their tongue.

****

But in the end, when you study the despots among us, you see—they’ve never been truly intelligent.
And yet, there are always those who explain away total evil and immorality as brilliance.
They are the ones who make evil possible.

You can’t blame the stupid for being stupid.
But if we start calling endless bending of values “realism,” we’ll soon see that realism has devoured everything we once called values.

****

“An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur?”
“My son, if only you knew with how little wisdom the world is governed.”
– Axel Oxenstierna, a few hundred years ago. A Swede.

We comfort ourselves with clever quotes and “that doesn’t concern us” thinking. It comes easy. Not even fear creeps under the collar.
We excel at surrendering to the morality of flexibility and explaining things away to ourselves.

But we enable the eras when humanity slips through the hatch into the manure pit.
And yet, there's comfort: even the most beautiful flowers of the spirit have been nourished by dung.
It’s just that the fertilizer is very, very expensive.

****

But… could I be a dictator?
Just call me Daddy !