45. Koiralle koti

Hän on tullut meille Romaniasta varsin surkeista olosuhteista: hakattuna ja nälässä pidettynä, kunnes hänet pelastettiin yksityisen toimijan suojiin. Meille tuli tilaisuus adoptoida hänet Suomeen, ja ajattelimme, että hänellä olisi täällä turvallinen ja huolehtiva koti. Niinpä otimme hänet perheenjäseneksemme. Haastavaahan se on ollut, kun hän pelkää ihmisiä ja saattaa purra vieraita. Mutta sehän ei ole hänen vikansa. Hän ansaitsee huolen ja kaiken sen tuen, mitä meillä on tarjota. Koiraa ei voi syyttää kohtalostaan tai käytöksestään.

****

Haittamaahanmuutto on saatava nolliin. Tänne ei kaivata yhtään mamujengiläistä hakkaamaan ja ryöstelemään ihmisiä. On selvää, että tietyistä olosuhteista tulevat ihmiset eivät kykene omaksumaan kelvollisia tapoja. Kulttuurimme mädättäminen ja turvattomuuden tuominen ulkoa täytyy lopettaa. Jos he eivät kykene hoitamaan ongelmiaan kotimaissaan, se ei ole meidän ongelmamme.

****

Minun täytyi suorastaan ponnistella kirjoittaessani esimerkkejä moraalisesta vääristymästä. En millään saanut luotua riittävää sanallista tunnelatausta kumpaankaan fiktiiviseen esimerkkiini. Tai ehkä olisin saanutkin, mutta ajatukseni tuntuivat painokelvottomilta enkä halunnut päästellä tunteella. Sitä paitsi, jos haluaa törkyä lukea, sitä löytyy yllin kyllin helposti. Huomionarvoista on toki se, että painokelvoton kommentointi näyttäisi suuntautuvan ennen kaikkea ihmisiä kohtaan. Vai oletko koskaan nähnyt vastaavaa alatyylistä retoriikkaa rescue-koiria kohtaan?

****

Olen pohtinut asiaa ennen kaikkea kansanedustajiemme moraalisen taipuisuuden näkökulmasta. Ei asetu järkeeni lainsäätäjiemme kyky asettua täysin vastakkaisille kannoille riippuen siitä, minkä he arvelevat kutkuttavan kansalaisten mieltymyksiä. Eikä kansalaisten mieltymyksillä oikeastaan ole suurta merkitystä, sillä niitähän voidaan manipuloida haluttuun suuntaan. Hämmästyttävää on se valta, joka näille mestareille on suotu. Vihan mestarit ovat sarjassaan ylivertaisia, ja me kansalaiset… niin, me kansalaiset.

****

Sama kansanedustaja, joka rapsuttaa häiriintynyttä rescue-koiraa, huutaa susien vaarallisuutta ja painottaa tehokasta tappamista haitallisten yksilöiden poistamiseksi. Kantoja on harvennettava yleisen turvallisuuden vuoksi. Ympäristölle vaaralliselle koiralle tarjotaan terapiaa, ja hänen ongelmiaan tulee ymmärtää.

****

Ihmisen kohdalla moraalisesti notkea ja vihan populismiin taipuvainen kansanedustaja ei tunne pienintäkään värinää omassatunnossaan luokitellessaan ihmiset haitallisiin ja hyödyllisiin. Paradoksi piilee siinä, että me kanssaihmiset kuvittelemme kuuluvamme niihin hyödyllisiin, kun kovaäänisin ja leimaavin osoitus haitallisista ihmisistä on selkeästi rajattu ja tunnistettavissa. Helpoin ja käytetyin tunniste on ihonväri. Suosittu tunniste on myös uskonto; ongelmana on sen naisistuminen – oletetaan, että huivin käyttäminen on uskonjulistus. Kieli on myös erittäin tehokas toiseuden todentaja. Ruotsin kieli on ilmeisesti saanut jonkinasteisen hyväksyttävyyden, kunhan se pidetään omana tietona. Kela-tukien suhteen olemme kaikkein taipuvaisimpia, sillä nopeasti googlettamalla selviää, että neljä viidestä suomalaisesta saa jotakin Kelan tukea.

****

Koirista ja ihmisistä viis, kun kyseeseen tulee maanpuolustustahto. Maailma ympärillämme on muuttunut arvaamattomaksi ja turvattomuuden tunne on lisääntynyt. Meillä on siis lisääntynyt turvattomuuden tunne, ei konkretisoitunut väkivalta toisen valtion toimesta. Uhan todellisuudesta allekirjoittanut ei kykene muuhun kuin arvailemaan. Kuinka suureksi uhan mielessään muodostaa, on tällä hetkellä enemmän psyykkinen prosessi kuin todellisuushavaintoihin perustuva arvio. Ajattelisin kuitenkin, että valtiollisten toimijoiden – näkyvimpinä kansanedustajat ja europarlamentaarikot – tehtävänä tulisi olla rauhan ja turvallisuuden näkymien luominen. Populistille realismi ja tasapainoisuus ovat vihollisia: mitä näyttävämmän uhkakuvan saa luotua, sen parempi.

****

Tärkeää on korostaa: Me olemme rakentaneet, Me puolustamme, Meidän isiemme perintö, Meidän rajamme, Meidän kulttuurimme. Me puolustamme asein ja viimeiseen hengenvetoon saakka.

****

Minua on kiinnostanut psykologinen selitysmalli sille, miksi poliitikolla on valtava tarve hönkiä maanpuolustustahtoa puhujapöntöstä ja miksi some-kanaviin tuotettu militariaa ihannoiva materiaali kutkuttelee jokaisen rambon peräpukamia. Psykologian näkökulmasta olen pitänyt kysymisen arvoisena ristiriitaa puhujapöntöstä tulittavan patriootin ja hänen oman maanpuolustusvelvollisuuteen liittyvän aseellisen koulutuksen puutteen välillä. Toisin sanoen: onko tulkittava niin, että rajojen aseellinen puolustaminen on varattu hölmöille höynäytettäville, ja varsinainen velvollisuus hoituu populistilta puhumalla?

****

En tiedä, mistä se kertoo, etten osaa asettaa eläintä tasaveroiseksi lajikumppaniksi ja suurta empatiaa tarvitsevaksi. Ymmärrän toki eläimiin kohdistuvan mieltymyksen ja hellyyden osoitukset, mutta eikö niin kuitenkin: eläin on aina alisteisessa suhteessa ihmiseen. Suhteemme eläimeen ei muutu tasavertaiseksi, vaikka kutsuisin Puppea häneksi ja kertoisin olevani Pupen isä. Ehkä meistä kertoo enemmän kykymme kutsua lastamme Se ja lemmikkikania Hän.

****

45. A Home for a Dog

He came to us from Romania from truly miserable conditions — beaten and starved until he was rescued by a private shelter. We were given the opportunity to adopt him to Finland, and we thought that here he would have a safe and caring home. So we welcomed him as a member of our family. It has been challenging, of course: he is afraid of people and may bite strangers. But that is not his fault. He deserves care and all the support we have to offer. A dog cannot be blamed for its fate or its behavior.

****

Harmful immigration must be reduced to zero. We don’t need a single gang-affiliated migrant here beating and robbing people. It is obvious that people coming from certain conditions are unable to adopt acceptable ways of living. The rotting of our culture and the importing of insecurity must be stopped. If they are unable to deal with their problems in their own countries, that is not our problem.

****

I had to make a real effort when writing these examples of moral distortion; I simply couldn’t manage to create enough emotional charge in either of my fictional examples. Or perhaps I could have, but my thoughts felt unfit for print and I didn’t want to let loose emotionally. Besides, if one wants filth to read, there is plenty of it easily available. It is worth noting, however, that such unpublishable commentary seems to be directed primarily at people.
Have you ever seen similar low-style rhetoric aimed at rescue dogs?

****

I have thought about this primarily from the perspective of the moral flexibility of our Members of Parliament. I cannot wrap my head around lawmakers’ ability to adopt completely opposite positions depending on what they think might tickle the preferences of the electorate. And in truth, citizens’ preferences don’t matter much anyway — they can be manipulated in whichever direction is desired. What is astonishing is the power granted to these masters. The masters of hatred are superior in their craft, and we citizens… well, we citizens.

****

The same MP who strokes a disturbed rescue dog shouts about the danger of wolves and emphasizes efficient killing to remove harmful individuals. Populations must be thinned for public safety. A dog that poses a danger to its environment is offered therapy, and its problems must be understood.

****

When it comes to humans, the morally flexible MP inclined toward hate-driven populism does not feel the slightest tremor of conscience when classifying people as harmful or useful. The paradox lies in the fact that we fellow humans imagine ourselves to belong to the useful ones, because the loudest and most stigmatizing depiction of harmful people is clear, limited, and identifiable. The easiest and most commonly used identifier is skin color. A popular identifier is also religion — the problem is its feminization; wearing a headscarf is assumed to be a declaration of faith. Language is also an extremely effective way of proving otherness. The Swedish language has apparently gained some level of acceptability, as long as it is kept to oneself. When it comes to Kela benefits, we are most vulnerable of all, because a quick Google search reveals that four out of five Finns receive some form of Kela support.

****

Dogs and humans aside, when it comes to the will to defend the nation. The world around us has become unpredictable, and the sense of insecurity has increased. We therefore have an increased feeling of insecurity — not one that has materialized as violence directed at us by another state. As for the reality of the threat, the undersigned can only speculate. How large one imagines the threat to be is currently more a psychological process than an observation based on reality. I would nonetheless think that the task of state actors — most visibly MPs or Members of the European Parliament — should be to create visions of calm and security. For the populist, realism and balance are enemies; the more dramatic a threat one can construct, the better.

****

It is important to emphasize We have built, We defend, Our fathers’ legacy, Our borders, Our culture, We will defend with weapons and to the last breath.

****

I have been interested in the psychological explanatory model behind the politician’s immense need to inflate the will to defend the nation from the podium, and why militaria-glorifying content produced for social media tickles every Rambo’s hemorrhoids. From a psychological perspective, I have found it worth questioning the contradiction between the patriotic gunfire from the podium and the speaker’s lack of armed training related to national defense obligations. In other words: should we interpret it so that the armed defense of borders is reserved for the foolish and easily deceived, while the populist’s actual duty is fulfilled by speaking?

****

I don’t know what it says about me that I cannot place an animal as an equal species companion in need of great empathy. I do understand affection toward animals and expressions of tenderness, but still — isn’t the animal always in a subordinate relationship to the human? Our relationship with an animal does not become equal if I call Pup “him” and say that I am Pup’s dad. Perhaps it tells more about us that we are capable of calling our child It while the pet rabbit is He.

****

45. Ett hem för en hund

Han kom till oss från Rumänien under mycket eländiga förhållanden — misshandlad och svältfödd tills han räddades till ett privat skydd. Vi fick möjlighet att adoptera honom till Finland och tänkte att han här skulle få ett tryggt och omsorgsfullt hem. Därför tog vi emot honom som en familjemedlem. Utmanande har det varit, eftersom han är rädd för människor och kan bita främlingar. Men det är inte hans fel. Han förtjänar omsorg och allt det stöd vi kan ge. En hund kan inte klandras för sitt öde eller sitt beteende.

****

Skadlig invandring måste ner till noll. Vi behöver inte en enda gängkriminell invandrare här som slår och rånar människor. Det är uppenbart att människor som kommer från vissa förhållanden inte förmår anamma godtagbara levnadssätt. Förstörelsen av vår kultur och införandet av otrygghet måste stoppas. Om de inte kan lösa sina problem i sina hemländer är det inte vårt problem.

****

Jag var tvungen att anstränga mig rejält när jag skrev dessa exempel på moralisk förvrängning; jag lyckades helt enkelt inte skapa tillräcklig språklig laddning i något av mina fiktiva exempel. Eller kanske hade jag kunnat, men mina tankar kändes opublicerbara och jag ville inte släppa lös känslorna. Dessutom: vill man läsa smuts finns det gott om det lättillgängligt. Det är dock värt att notera att opublicerbar retorik tycks riktas framför allt mot människor.
Har du någonsin sett samma låga stil riktas mot räddningshundar?

****

Jag har framför allt betraktat frågan ur perspektivet av våra riksdagsledamöters moraliska följsamhet. Jag kan inte begripa lagstiftarnas förmåga att inta helt motsatta ståndpunkter beroende på vad de tror lockar väljarnas sympatier. Och i själva verket spelar väljarnas preferenser liten roll — de kan manipuleras i önskad riktning. Det förbluffande är den makt som tilldelats dessa mästare. Hatets mästare är överlägsna i sin genre, och vi medborgare … ja, vi medborgare.

****

Samma riksdagsledamot som klappar en störd räddningshund ropar om vargarnas farlighet och betonar effektiv avlivning för att avlägsna skadliga individer. Stammar måste glesas ut för den allmänna säkerheten. En hund som utgör en fara för sin omgivning erbjuds terapi och dess problem ska förstås.

****

När det gäller människan känner den moraliskt följsamma och hatpopulistiskt benägna riksdagsledamoten inte den minsta samvetsrörelse när människor klassificeras som skadliga eller nyttiga. Paradoxen ligger i att vi medmänniskor föreställer oss att vi tillhör de nyttiga, eftersom den mest högljudda och stigmatiserande bilden av de skadliga är tydligt avgränsad och identifierbar. Den enklaste och mest använda markören är hudfärg. En populär markör är också religion — problemet är dess feminisering; användandet av slöja antas vara en trosbekännelse. Språk är också ett mycket effektivt sätt att fastställa annanhet. Det svenska språket har tydligen nått någon form av acceptans, så länge det hålls privat. När det gäller FPA-förmåner är vi som mest sårbara, eftersom en snabb googling visar att fyra av fem finländare får någon form av FPA-stöd.

****

Hundar och människor åt sidan när det gäller försvarsviljan. Världen omkring oss har blivit mer oförutsägbar och känslan av otrygghet har ökat. Vi har alltså en ökad känsla av otrygghet — inte en som konkretiserats som våld riktat mot oss av en annan stat. Undertecknad kan endast spekulera kring hotets verklighet. Hur stort hotet upplevs vara är för närvarande mer en psykologisk process än en observation baserad på verkligheten. Jag skulle ändå tänka att statliga aktörers — tydligast riksdagsledamöters och EU-parlamentarikers — uppgift borde vara att skapa bilder av lugn och trygghet. För populisten är realism och balans fiender; ju mer dramatisk hotbild, desto bättre.

****

Det är viktigt att betona Vi har byggt, Vi försvarar, Våra fäders arv, Våra gränser, Vår kultur, Vi försvarar med vapen och till sista andetaget.

****

Jag har intresserat mig för den psykologiska förklaringsmodellen bakom politikerns enorma behov av att blåsa liv i försvarsviljan från talarstolen och varför militaristiskt glorifierat material på sociala medier kittlar varje Rambos hemorrojder. Ur ett psykologiskt perspektiv har jag funnit det värt att ifrågasätta motsägelsen mellan den patriotiska eldgivningen från talarstolen och talarens brist på militär utbildning kopplad till försvarsplikten. Med andra ord: ska det tolkas som att det väpnade försvaret av gränserna är reserverat för de dumma och lättlurade, medan populistens egentliga plikt fullgörs genom att tala?

****

Jag vet inte vad det säger om mig att jag inte kan placera djuret som en jämlik artfrände i behov av stor empati. Jag förstår naturligtvis tillgivenhet gentemot djur och uttryck för ömhet, men ändå — är inte djuret alltid i en underordnad relation till människan? Vår relation till djuret blir inte jämlik för att jag kallar Puppe för han och säger att jag är Puppes pappa. Kanske säger det mer om oss att vi förmår kalla vårt barn det och sällskapskaninen han.

****