46. America

Suomi otti taannoin giganttisen harppauksen geopolitiikan ja ideologian kartalla. Kurotti merten taa. Elinikäni olen muistanut käydyn jonkintasoista keskustelua siitä, kuinka Suomi on henkisesti amerikkalainen mutta rähmällään itään.

Puolueettomuus kai nähtiin kumarruksena itään – ei haluttu suututtaa naapuria. On epäilemättä totta, että Suomen puolueettomuuspolitiikka ei koskaan ollut puhtaan pasifismin viitoittamaa. Maantieteellinen asemamme on kenties ollut määräävin tekijä sotilaallisen liittoutumisen tai liittoutumattomuuden pöydällä.

****

Vuoteen 1991 saakka estradi oli melko lailla valmiiksi käsikirjoitettu. Kommunistisen Neuvostoliiton romahdettua kesti mielestäni hämmästyttävän kauan ennen kuin kantti riitti sanoa ääneen ja rustata paperille: haluamme Amerikan kainaloon. Prosessin psykologia olisi varmasti mielenkiintoisen tutkimuksen aihe, mutta voitaneen sanoa naapurin ryssineen tuupatessaan pelon pöksyihimme ja siten leiponeen Nato-kakun.

****

Epäilen otsalohkoni kivettyneen niin, että etenkin impulssikontrollin osalta mieltymykset ovat kalkkeutuneet. Toisin sanoen epäilen ideologisen asemoitumiseni olevan naputeltu. Itäisen naapurin suhteen minulla oli etäinen mutta kunnioittava suhde. Neuvostoajan ristiriidan ja propagandapainotteisuuden väitän tunnistaneeni jo varhain. Toisaalta emme olleet itsekään vailla leimaamisen tarkoitusta; ei liene suuresti liioiteltua, että kuvamme oli yksipuolinen ja Tuntemattoman sotilaan historian tulkinta väritetty sinisellä ja valkoisella – tai kuten alkuperäinen versio: mustavalkoinen.

****

Neuvostoliitossa en koskaan käynyt, en myöskään Venäjällä. On monia Neuvostoliitosta irtautuneita maita, joissa olisi mielenkiintoista vierailla. Venäjälläkin halusin käydä; en nyt menisi, vaikka mahdollisuus tarjoutuisikin. Syy on toistaiseksi periaatteellinen. Itärajan takaa on meille virrannut positiivisiakin vaikutuksia, ei epäilystäkään. Keneenkään ei kai voi kohdistaa suurta kritiikkiä Eduard Uspenskista ja Fedja-sedästä, eihän? Käsityksemme naapurista ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole yksinomaan objektiivinen ja oikeudenmukainen. Mutta kuinka diktatuurista muodostaa objektiivinen ja oikeudenmukainen kuva – kas, siinäpä kysymys.

****

Kuinka on laita American? Mietin henkilökohtaista suhdettani ja vaikutteita. Tarkoitan tässä nyt USA:ta – vähän niin kuin Memphis, Tennessee. Vai onko muuta Amerikkaa olemassakaan?

****

Suomea on ajoittain väitetty Euroopan amerikkalaisimmaksi maaksi; kenties jotain perää. Selvää on, että olemme ainakin olleet hyvinkin marinoituja kaupalliselta puolelta. Amerikkalaiset sarjat, elokuvat ja musiikki ovat valtavirtaa. Eikö? Vai ovatko?

****

Menemättä nyt jäänmurtajiin tai hävittäjiin haluan tarkastella USA:n vaikutusta henkilökohtaisella tasolla. Yhtä lailla kuin Neuvostoliiton paradoksin havaitsin varhain, huomasin myös Amerikan meiningin ohkoisuuden. Pidän itseäni onnekkaana, etten ole joutunut kummankaan vaikutuspiirin suoran ja pidäkkeettömän vaikutuksen alaiseksi.

****

En tiedä, millainen maailmankuvani olisi, jos olisin käynyt läpi diktatuurin mankelin ilman vaihtoehtoja. Hyvä niin – ja kiitos kylmän pohjolan. Amerikan manipuloinnin hellän ja sokeroidun tehokkuuden tunnistan kyllä, ja perästä päin se hieman hävettää, jos kohta enemmän hymyilyttää.

****

Amerikan malli on tehokkaasti luotu hyväilemään haurasta egoa luomalla loputtomia ulkoisten symbolien ja yksinkertaisuuksien mallinnuksia, joiden avulla yksilön on helppo tuntea suurta yksilöllisyyttä massaan integroituneena. Malli rakentuu etuotsalohkon jyräämiselle. Yksilö otetaan massan eli markkinoiden hallintaan kaappaamalla frontaalilohkon ohjaus, eikä siitä koskaan päästetä irti.

****

Nuoruuden musiikkimakuni edusti mielestäni hyvin Amerikan mallia; musiikin ympärille oli rakennettu ulkoinen mallisto, jonka tehtävänä oli kaupallistaa koko elämäni musiikkivalintani mukaiseksi. Kaupallistamisen ydin yritti kaivautua arvomaailmaani saakka – otsalohkoani kutitti.

****

Mietin korrelaatiota tähän päivään. Kuinka kestää otsalohkomme kumarrella arvomaailman suuntaan, joka on lipumassa diktatuuriin? Toisaalta olemmehan kokeneita kopsuttelemaan kantojamme diktatuurin kyljessä – ja kumppaninakin.

****

God bless the king.

****

46. America

Finland recently took a gigantic leap on the geopolitical and ideological map. Reached across the seas. For as long as I can remember, there has been some level of discussion about Finland being mentally American while lying flat toward the East.

****

Neutrality was perhaps seen as a bow toward the East — an attempt not to anger the neighbor. It is undoubtedly true that Finland’s policy of neutrality was never guided by pure pacifism. Our geographical position has likely been the most decisive factor at the table of military alignment or non-alignment.

****

Until 1991, the stage was more or less fully scripted. After the collapse of the communist Soviet Union, it took, in my view, a surprisingly long time before there was enough nerve to say out loud and write down: we want into America’s embrace. The psychology of this process would certainly make for an interesting subject of study, but one might say the neighbor blundered by pushing fear into our pants and thereby baking the NATO cake.

****

I suspect my frontal lobe has petrified to the extent that, especially in terms of impulse control, my preferences have calcified. In other words, I suspect my ideological positioning is already typed in. Toward the eastern neighbor, I held a distant yet respectful relationship. I claim to have recognized the contradictions and propaganda-heavy nature of the Soviet era early on. On the other hand, we ourselves were not free of labeling intentions; it is hardly an exaggeration to say that our image was one-sided and that interpretations of history — The Unknown Soldier included — were tinted blue and white, or in the original version: black and white.

****

I never visited the Soviet Union, nor Russia. There are many countries that broke away from the Soviet Union where it would be interesting to travel. I wanted to visit Russia as well; I would not go now, even if the opportunity presented itself. The reason is, for the time being, principled. There have also been positive influences flowing to us from beyond the eastern border, without a doubt. One can hardly direct serious criticism at Eduard Uspensky and Uncle Fyodor, can one? Our perception of our neighbor is, in all likelihood, not exclusively objective or fair. But how does one form an objective and fair picture of a dictatorship — there’s the question.

****

What about America? I reflect on my personal relationship and influences. I mean the USA here — kind of like Memphis, Tennessee. Or does any other America even exist?

****

Finland has at times been claimed to be the most American country in Europe; perhaps there is some truth to it. What is clear is that we have been thoroughly marinated commercially. American TV series, films, and music dominate the mainstream. Or do they? Are they?

Without venturing into icebreakers or fighter jets, I want to examine the influence of the USA on a personal level. Just as I recognized the paradox of the Soviet Union early on, I also noticed the thinness of the American way. I consider myself fortunate not to have been subjected to the direct and unrestrained influence of either sphere.

****

I do not know what my worldview would be like had I been processed through the rollers of a dictatorship without alternatives. So much the better — and thanks to the cold North. I do recognize the gentle, sugar-coated efficiency of American manipulation, and in hindsight it feels slightly embarrassing, though more amusing than anything else.

****

The American model is effectively designed to caress the fragile ego by creating endless external symbols and simplified models through which the individual can easily feel profound individuality while integrated into the mass. The model is built on the overriding of the prefrontal cortex. The individual is taken under the control of the mass — that is, the market — by capturing the frontal lobe, and it is never released.

****

My youthful taste in music, in my view, represented the American model well; an external catalogue had been built around the music, whose task was to commercialize my entire life according to my musical choices. The core of commercialization attempted to burrow all the way into my value system — my frontal lobe was tingling.

****

I think about the correlation with today. How long will our frontal lobes endure bowing toward a value system that is drifting toward dictatorship? Then again, we are experienced in tapping our toes beside dictatorship — and even as its partner.

****

God bless the king.

****

46. America

Finland tog nyligen ett gigantiskt språng på den geopolitiska och ideologiska kartan. Sträckte sig över haven. Under hela mitt liv har jag minns att det förts någon form av diskussion om hur Finland mentalt är amerikanskt men ligger platt mot öst.

****

Neutralitet sågs kanske som en bugning mot öst — man ville inte reta upp grannen. Det är utan tvekan sant att Finlands neutralitetspolitik aldrig varit vägledd av ren pacifism. Vårt geografiska läge har sannolikt varit den mest avgörande faktorn vid bordet för militär allians eller alliansfrihet.

****

Fram till 1991 var scenen i stort sett färdigskriven. Efter den kommunistiska Sovjetunionens kollaps tog det, enligt min mening, förvånansvärt lång tid innan modet fanns att säga högt och skriva ner: vi vill in i Amerikas famn. Psykologin bakom processen vore säkerligen ett intressant forskningsämne, men man kan hävda att grannen klantade sig genom att trycka rädslan i våra byxor och därmed baka NATO-kakan.

****

Jag misstänker att min pannlob har förstenats i den mån att mina preferenser, särskilt när det gäller impulskontroll, har kalkat fast. Med andra ord misstänker jag att min ideologiska position redan är inknappad. I relation till den östra grannen hade jag ett distanserat men respektfullt förhållande. Jag hävdar att jag tidigt identifierade motsägelserna och propagandabetoningen under sovjettiden. Samtidigt var vi själva inte fria från stämplingsambitioner; det är knappast en överdrift att säga att vår bild var ensidig och att tolkningen av historien — Okänd soldat inkluderad — var färgad i blått och vitt, eller i originalversionen: svartvitt.

****

Jag besökte aldrig Sovjetunionen, inte heller Ryssland. Det finns många länder som bröt sig loss från Sovjetunionen där det vore intressant att resa. Även Ryssland ville jag besöka; jag skulle inte åka dit nu, även om möjligheten erbjöds. Skälet är tills vidare principiellt. Det har utan tvekan även kommit positiva influenser till oss från andra sidan östgränsen. Det är svårt att rikta någon större kritik mot Eduard Uspenskij och Farbror Fjodor, eller hur? Vår uppfattning om grannen är med största sannolikhet inte enbart objektiv och rättvis. Men hur skapar man en objektiv och rättvis bild av en diktatur — där har vi frågan.

****

Hur är det då med Amerika? Jag funderar över mitt personliga förhållande och de influenser jag fått. Jag menar här USA — lite som Memphis, Tennessee. Finns det ens något annat Amerika?

****

Finland har ibland kallats Europas mest amerikanska land; kanske ligger det något i det. Klart är att vi åtminstone varit ordentligt marinerade på det kommersiella planet. Amerikanska tv-serier, filmer och musik dominerar mainstreamen. Eller gör de det? Gör de?

Utan att gå in på isbrytare eller stridsflyg vill jag granska USA:s påverkan på ett personligt plan. På samma sätt som jag tidigt såg Sovjetunionens paradox, noterade jag också tunnheten i det amerikanska sättet. Jag betraktar mig som lyckligt lottad som inte utsatts för något av blockens direkta och ohämmade inflytande.

****

Jag vet inte vilken världsbild jag skulle ha haft om jag pressats genom diktaturens manglar utan alternativ. Så mycket bättre — och tack till den kalla Norden. Jag känner igen den mjuka, sockrade effektiviteten i den amerikanska manipulationen, och i efterhand känns den något pinsam, om än mer roande.

****

Den amerikanska modellen är effektivt skapad för att smeka det sköra egot genom att producera oändliga yttre symboler och förenklade mallar som gör det lätt för individen att känna stark individualitet samtidigt som hen integreras i massan. Modellen bygger på att köra över pannloben. Individen tas under massans — det vill säga marknadens — kontroll genom att kapa pannlobens styrning, och den släpps aldrig taget om.

****

Min ungdoms musiksmak representerade, enligt min mening, den amerikanska modellen väl; kring musiken hade man byggt ett yttre sortiment vars uppgift var att kommersialisera hela mitt liv enligt mina musikval. Kärnan i kommersialiseringen försökte borra sig hela vägen in i min värdegrund — det pirrade i pannloben.

****

Jag funderar över korrelationen till i dag. Hur länge orkar våra pannlober buga inför en värdegrund som håller på att glida mot diktatur? Å andra sidan är vi vana vid att stampa runt diktaturens kant — och till och med som dess partner.

****

God bless the king.

****