39. Antipatia

Vuosi lähenee loppuaan ja rauha vaeltaa sieluun ja mieleen; joulun valmistelut ovat muodostuneet jonkinlaiseksi meditatiiviseksi rituaaliksi. Aineelliset valmistelut haastavat henkisen tasapainoittumisen. Mieli tasapainottelee tekopyhyyksien, katkeruuksien, rakkauden ja harmonian aallokoissa. Jouluaika mahdollistaa eksponentiaaliset tragediat tai onnen hetket – tai jotain siltä väliltä. Kenties omassa mielessä liplattaa tasaiset aallot, hiljaa läpsyttää hyväksynnän laineet mantelitumakkeen seinämiä.

****

Mutta

****

Männä viikolla mantelitumaketta on pieksänyt vihan ja antipatian tornado. Mikä helvetti ihmistä vaivaa; mistä viha ja täydellinen empatiakyvyttömyys kumpuavat? Ja mikä tärkeintä: miksi kukaan meistä haluaa seilata vihan, rasismin ja väkivallan purressa ?

****

Hyvän aikaa olen painiskellut vihan hillinnän kanssa eli tietoisesti joutunut loiventamaan tunnereaktioitani. Minä sentään pystyn siihen – tietoista toimintaa, kykyä tunnistaa ajatustensa yhteys todellisuuteen. Tunteilleni on selkeä osoite; mieltäni kuohuttaa kertatoisensa jälkeen sama rajattu ihmisryhmä. Koen olevani vangittu heidän suoltamaansa me–muut-jaotteluun. Eittämättä kuulun niihin muihin, enkä missään tapauksessa halua liittyä heihin.

****

Mikä sitten sai mieleni läikkymään kertakaikkisen yli? Tunsin suurta vastenmielisyyttä kahdesta yksittäisestä tapauksesta. Portailla seisoo joukko puolueen valioyksilöitä ja vilkuttaa maireasti hymyillen, toivottaen maasta karkotetulle, rikoksiin tuomitulle henkilölle tervemenoa. Toisessa videossa puolueen puheenjohtaja kiemurtelee varapuheenjohtajan vieressä nauruaan pidätellen tämän pitäessä performanssiaan kielen vihollisista ja nokkelina pitämistään kielikuvista luonnehtiessaan milloin savolaisia, hämäläisiä tai muita kansallisuuksia. Varapuheenjohtajan kertoman mukaan puolueväki suvaitsee kaikensorttisia kehon ilmentymiä.

****

Epäilen vahvasti, että jos tyttäreni koulussa alkaisi huudella koulukaverilleen esimerkiksi ”savolainen kierosilmä”, Wilma-viestiä pukkaisi ja anteeksipyyntöjä vaadittaisiin. Lisäksi opettaja ja vanhemmat olisivat velvoitettuja opastamaan lasta sallittavuuden rajoista ja toisten kunnioittamisesta. Näin siis ala-asteella.

****

Mutta ei yhteiskuntamme ylimmällä päättävällä tasolla. Tasolla, jossa säädetään lait, lyödään lukkoon budjetit kaikkien yhteiskunnallisten toimien suunnasta ja suuruudesta. Tasolla, jolla vaaditaan arvokasta ja vakaata käytöstä. Tasolla, jossa ihmisen tulisi omata edes ripaus empatiakykyä – muista kyvyistä puhumattakaan. Tasolla, jonka seurauksena ihmisten vapauteen kohdistetaan rajujakin toimia. Tasolla, jonka päätösten seuraukset vaikuttavat jokaiseen yhteiskunnan jäseneen.

****

Yhteiskunnan jäsenten oikeus on luottaa siihen, että heidän asioitaan käsitellään asiallisesti, harkiten, oikeudenmukaisesti ja kunnioittaen – myös yksilön, joka ei täytä jäsenkirjan vaatimuksia. Eikä riitä, että heidän asioitaan käsitellään asiallisesti, vaan myös yksilöä itseään kohdellaan asiallisesti – kyllä, myös rikokseen syyllistynyttä.

****

Olemme luisumassa ihmisyyden mustaan aukkoon, jos emme kykene asettumaan laisinkaan kanssaihmisen asemaan, sen kurjimmankin. Vika ei suinkaan ole edustajissa, jotka kyvyttömyyttään ratsastavat vihalla ja tuomioilla. Kyse ei ole kristillisistä arvoista, ei myöskään eurooppalaisista arvoista. Kyse on ihmisyyden alennustilasta – ja vika on sinussa, joka heitä äänestit.

****

”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen,
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. ”

****

Rauhaa ja mielen jaloutta jokaisen jouluun.

39. Antipathy

The year is drawing to a close, and peace wanders into soul and mind; preparations for Christmas have become a kind of meditative ritual. Material preparations challenge spiritual balance. The mind navigates between waves of hypocrisy, bitterness, love, and harmony. The Christmas season allows for exponential tragedies or moments of happiness—or something in between. Perhaps in one’s own mind steady waves ripple, softly lapping, waves of acceptance brushing against the walls of the amygdala.

****

But

****

Last week the amygdala has been battered by a tornado of anger and antipathy. What the hell is wrong with people; where do anger and complete incapacity for empathy arise from? And most importantly: why would any of us want to sail while anger, racism, and violence bite at the hull?

****

For quite some time I have wrestled with restraining anger—consciously having to soften my emotional reactions. I am at least capable of that: conscious action, the ability to recognize the connection between one’s thoughts and reality. My emotions have a clear target; time and again the same limited group of people churns my mind. I feel trapped in the us-versus-them division they keep spewing out. Undeniably, I belong among “them,” and under no circumstances do I wish to join “us.”

****

What then finally caused my mind to overflow completely? I felt deep aversion toward two individual incidents. On a set of steps stands a group of the party’s elite, waving cheerfully with smug smiles, bidding farewell to a person convicted of crimes and deported from the country. In another video, the party chair squirms beside the deputy chair, barely holding back laughter as the latter performs about enemies of language and the metaphors he considers witty while describing, at one moment Savonians, at another Hämians, or other nationalities. According to the deputy chair, the party tolerates all kinds of bodily expressions.

****

I strongly suspect that if my daughter were to start shouting at a classmate at school, for example “you cross-eyed Savonian,” a message would immediately appear in the school system and apologies would be demanded. In addition, the teacher and parents would be obliged to guide the child about the limits of acceptability and respect for others. This, then, at primary school level.

****

But not at the highest decision-making level of our society. At the level where laws are enacted, budgets are locked in, and the direction and scale of all societal actions are decided. At the level where dignified and stable behavior is demanded. At the level where a person should possess at least a trace of empathy—let alone other abilities. At the level whose decisions result in severe restrictions on people’s freedom. At the level whose consequences affect every member of society.

****

Members of society have the right to trust that their matters are handled properly, thoughtfully, justly, and with respect—even the matters of an individual who does not meet the requirements of the membership card. And it is not enough that their matters are handled properly; the individual themselves must also be treated properly—yes, even someone guilty of a crime.

****

We are sliding into a black hole of humanity if we are no longer able to place ourselves at all in the position of another human being, even the most miserable one. The fault does not lie with the representatives who, out of incapacity, ride on anger and judgments. This is not about Christian values, nor about European values. This is about the degradation of humanity—and the fault lies with you, who voted for them.

****

“It is Christmas night; alone I listen to its silence,
And wordless is the language of my heart.
Only stars clothe the vastness of night in their glow,
And an open mind longs for eternity.”

****

Peace and nobility of mind to everyone this Christmas.

39. Antipati

Året närmar sig sitt slut och friden vandrar in i själ och sinne; julförberedelserna har formats till någon sorts meditativ ritual. De materiella förberedelserna utmanar den andliga balansen. Sinnet balanserar mellan hyckleriets, bitterhetens, kärlekens och harmonins vågor. Jultiden möjliggör exponentiella tragedier eller lyckliga stunder – eller något däremellan. Kanske kluckar jämna vågor i det egna sinnet, stilla slår acceptansens dyningar mot amygdalans väggar.

****

Men

****

Förra veckan har amygdalan piskats av en tornado av vrede och antipati. Vad i helvete är det som driver människor; varifrån kommer vreden och den totala oförmågan till empati? Och viktigast av allt: varför vill någon av oss segla vidare när vrede, rasism och våld biter sig fast?

****

Under lång tid har jag kämpat med att tygla min ilska, det vill säga medvetet varit tvungen att dämpa mina känsloreaktioner. Jag kan åtminstone göra det – medveten handling, förmågan att känna igen sambandet mellan sina tankar och verkligheten. Mina känslor har en tydlig adress; gång på gång är det samma begränsade grupp människor som sätter mitt sinne i gungning. Jag upplever mig fångad i den vi–dom-indelning de ständigt spyr ur sig. Utan tvekan tillhör jag dem, och under inga omständigheter vill jag tillhöra vi.

****

Vad var det då som fick mitt sinne att slutligen svämma över? Jag kände stark avsky inför två enskilda händelser. På en trappa står en grupp av partiets utvalda, vinkar glatt med självgoda leenden och önskar en person som dömts för brott och utvisats ur landet trevlig resa. I en annan video vrider sig partiledaren bredvid vice ordföranden och håller knappt tillbaka sitt skratt medan den senare uppträder med sina fiender till språket och de metaforer han anser fyndiga när han beskriver än savolaxare, än tavaster eller andra nationaliteter. Enligt vice ordföranden tolererar partiet alla sorters kroppsliga uttryck.

****

Jag tvivlar starkt på att om min dotter i skolan skulle börja ropa till en klasskamrat till exempel ”snedögd savolaxare”, så skulle ett Wilma-meddelande genast skickas och ursäkter krävas. Dessutom skulle läraren och föräldrarna vara skyldiga att vägleda barnet kring gränserna för det tillåtna och respekten för andra. Så ser det ut på lågstadiet.

****

Men inte på samhällets högsta beslutande nivå. Den nivå där lagar stiftas, budgetar fastställs och riktningen och omfattningen för alla samhälleliga åtgärder slås fast. Den nivå där värdigt och stabilt beteende krävs. Den nivå där en människa borde besitta åtminstone en gnutta empati – för att inte tala om andra förmågor. Den nivå vars beslut leder till kraftiga ingrepp i människors frihet. Den nivå vars konsekvenser påverkar varje medlem av samhället.

****

Samhällets medlemmar har rätt att lita på att deras ärenden behandlas sakligt, eftertänksamt, rättvist och med respekt – även individens som inte uppfyller medlemsbokens krav. Och det räcker inte att deras ärenden behandlas korrekt; även individen själv ska behandlas korrekt – ja, också den som gjort sig skyldig till brott.

****

Vi håller på att glida in i mänsklighetens svarta hål om vi inte längre förmår sätta oss in i en medmänniskas situation, ens den mest utsatta. Felet ligger inte hos de representanter som i sin oförmåga rider på vrede och domar. Det handlar inte om kristna värderingar, inte heller om europeiska värderingar. Det handlar om människans förnedring – och felet ligger hos dig, som röstade på dem.

****

”Det är julnatt, dess tystnad lyssnar jag ensam till,
Och mitt hjärtas språk är ordlöst.
Endast stjärnorna klär nattens rymd i sitt sken,
Och ett öppet sinne längtar efter evigheten.”

****

Frid och själslig ädelhet önskas alla till julen.