32. Tovessa oli munaa

Elämäni ajan olen pitänyt tapana päivittää itseäni ajassa. En voi sanoa olevani minkään alan erityisasiantuntija, pikemminkin sellainen kaikkitietävä ei minkään tietäjä; jos ymmärrät pointtini. Toisin sanoen olen loputtoman kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy ihmisen tiktak-koneistoon. Mikä meidät saa tikittämään ja miksi?

****

Eräs seikka, joka on ikääntyessä alkanut askarruttaa enemmän kuin mikään, on mies. Olen nimittäin vakuuttunut, että suurin piirtein siitä lähtien kun olemme kykeneviä erektioon, menetämme kykymme olla lapsia. Ja loppu elämä kuluu lapsuuden perään parkuessa miekkaa heiluttaen.

****

En ole koskaan kieltäytynyt kunnianhimosta ja kilvoittelusta, mutta aina ihmetellyt sitä, kuinka kyvyttömät ja kunniattomat julistavat itsensä voittajiksi. Jos ei muutoin, niin peesaamalla kiiltävää kylkeä hinkaten. Tämä ei tietenkään ole yksinoikeudella miesten, mutta tilastollisesti brutaaleimpia kompensaatiossaan ovat käsittääkseni miehet. Aikuiset miehet. Ehkä parhaiten ajatustani kuvaa Maurizio Cattelan teoksessaan America. Kultaisessa pytyssä aukeaa varsin monikerroksisia ajatuskytköksiä.

****

Ei siitä nyt enempää, sillä halusin tulla kaapista taas ja paljastaa suuren kiinnostukseni kahteen jo edesmenneeseen naiseen: Astrid Lindgren ja Tove Jansson. Molemmilla on yhteys lapsuuteeni ja näin ollen syvä kaapaisu minuuteni rakennusaineena. Erityisesti Tove Janssonin elämään ja taiteeseen olen viime vuosina tutustunut tarkemmin.

****

Kuvittele Elina Salon ääni valjastettuna Pikku Myyhyn; voiko vaikuttavampaa esimerkkiä uhmakkuudesta ja päämäärätietoisuudesta olla? Elinan kautta muistini on lokeroinut ensimmäisen kosketukseni Toveen, tapahtui lapsuudessani. Jälki oli voimakas, mutta ei varsinaisesti muodostanut suhdetta taiteilijaan tai Muumeihinkaan. Lapsuuden mustavalkofilmatisoinneista muistan anarkismin siemenen poukkoilleen Muumien poluilla. Alkuperäisissä tarinoissa oli aistittavissa syvempi yhteiskunnallinen sanoma, inhimillisyyden kosketus. Muumimaailma tänään huokuu ehkä enemmänkin kaupallisia tavoitteita kuin Toven sanomaa, mutta ehkä se siitä huolimatta antaa lapselle aavistuksen tarinoiden merkityksestä kasvulle.

****

Olen viime vuosina luonut kiinnostuksen Toven elämään ja taiteeseen ja koettanut ymmärtää hänen viisauttaan ja filosofiaansa. Tove Jansson ymmärtääkseni halusi ennen kaikkea olla maalaustaiteen tulkki, mutta monipuolisena ja luovana ihmisenä Muumit ilmeisesti vangitsivat hänet. Peikot toivat leivän ja antoivat kanavan purkaa mieltään ja jakaa itseään ilman pelkoa tulla vähätellyksi tai tuomituksi. Tove omasi laajan kirjon taitoja, jotka on mielletty miesten omaisuudeksi. Ei häntä varreltaan voi maskuliiniseksi sanoa, mutta Tovessa oli munaa enemmän kuin useimmissa miehissä tai naisissa.

****

Epäilemättä Toven kasvuympäristöllä oli osansa hänen mahdollisuuksiinsa toteuttaa haaveilemaansa elämän suuntaa, mutta se ei poista hänen loistoaan. Oman tiensä kulkijana hän on mitä parhain inspiraatio ja toivon luoja.

****

Ajoittain mietin, olisipa hän ollut myös vallanhimoinen. Tove kuitenkin valitsi toisin; hän kirjasi filosofiansa ja aatteensa kynän ja pensselin vedoin ja tarinoihin upotetuiksi. Hän eli eristäytyneenä ja vetäytyi ajoittain kokonaan muilta autiollesaarelle. Vetäytyikö hän piiloon ahdistavalta maailmalta vai halusiko antaa tilaa luovuudelleen virrata ilman häiriötä?

****

Väitän saaneeni toisenlaista perspektiiviä elämääni tutustumalla Toveen ja Astrid Lindgreniin, jonka kirjoja olen viime aikoina lukenut ja kerrannut lapsuuden tv-sarjoja. Toven elämä, taide ja tarinat ovat täynnä inhimillisyyttä, diversiteettiä ja voimaa. Astridin kirjat peilaavat pelkojamme, arkeamme ja haasteitamme paremmin kuin mikään miehisen egon nakuttama sodankäynnin käyttöopas.

****

Tovessa oli munaa — ja hänen inspiroimanaan säilyttääkseni miehuuteni loppuun saakka aion pyhittää suuren osan jäljellä olevasta ajastani lapsellisuudelle. Piirrän, kirjoitan, maalaan, luen lastenkirjoja, uppoudun taiteeseen ja kuvittelen istuvani kultaisella pytyllä. Yritän kuunnella, mitä sanottavaa Tovella ja kaltaisillaan on — ja välittää sen lapsilleni.

****

32. Tove had balls

All my life I’ve made it a habit to keep myself up to date. I can’t say I’m an expert in any field — more like a know-it-all who knows nothing; if you catch my drift. In other words, I’m endlessly fascinated by what makes the human clockwork tick — and why.

****

As I’ve grown older, one thing has puzzled me more than anything else: the man. I am convinced that from the moment we are capable of an erection, we lose our ability to be children. And the rest of our lives we spend weeping for that lost childhood, waving a sword.

****

I’ve never shied away from ambition or struggle, but I’ve always wondered how the incapable and dishonorable manage to declare themselves victors — if not otherwise, then by polishing someone else’s shine. This is not exclusively a male phenomenon, but statistically speaking, the most brutal compensators are men. Grown men. Perhaps Maurizio Cattelan’s work America best captures what I mean — a golden toilet full of layered reflections.

****

But enough of that. I wanted to come out of the closet again and confess my deep fascination with two late women: Astrid Lindgren and Tove Jansson. Both are tied to my childhood, deeply embedded in the foundations of who I am. In recent years I’ve delved more deeply into Tove Jansson’s life and art.

****

Imagine Elina Salo’s voice as Little My — could there be a more striking embodiment of defiance and determination? Through Elina, my childhood memory filed away my first encounter with Tove. The mark was strong, though it didn’t yet form a real relationship with the artist or her Moomins. From those black-and-white childhood films I remember the seed of anarchy bouncing along the Moomin paths. Beneath the original stories, one could sense a deeper social message — a human touch.

****

In recent years, I’ve grown genuinely interested in Tove’s philosophy and wisdom. She longed to be a painter, but the Moomins, it seems, captured her. The trolls brought her bread — and gave her a channel to express herself freely, without fear of ridicule or judgment. She possessed a range of skills often considered the domain of men. She was not masculine in stature, yet there was more guts in Tove than in most men — or women.

****

Tove’s upbringing surely shaped her possibilities, but that does not diminish her brilliance. As one who walked her own path, she remains a luminous source of inspiration and hope.

****

Sometimes I wonder — what if she had been power-hungry? But Tove chose differently: she expressed her ideas and philosophy through pen and brush, embedding them into stories. She lived much of her life in seclusion, often retreating to her island. Did she hide from a suffocating world, or simply make space for her creativity to flow unhindered?

****

By exploring Tove — and Astrid Lindgren — I’ve gained a different perspective on life. Tove’s art and stories radiate humanity, diversity, and strength. Astrid’s books reflect our fears, everyday life, and challenges better than any manual forged by the male ego.

****

There was guts in Tove — and inspired by her, to preserve my own manhood to the end, I intend to devote much of my remaining time to childlikeness: drawing, writing, painting, reading children’s books, immersing myself in art, and imagining myself seated on a golden toilet. Listening to what Tove and her kind still have to say — and passing it on to my children.

****

32. Det fanns stake i Tove

Hela mitt liv har jag haft för vana att hålla mig uppdaterad. Jag kan inte säga att jag är expert på något område – snarare en allvetare som inte vet något, om du förstår vad jag menar. Jag är oändligt fascinerad av allt som får människans tiktakmaskineri att gå. Vad får oss att ticka – och varför?

****

En sak som med åren börjat förbrylla mig mer än något annat är mannen. Jag är nämligen övertygad om att ungefär från det ögonblick vi blir kapabla till erektion, förlorar vi förmågan att vara barn. Och resten av livet går åt till att sörja den förlorade barndomen, svärdshuggande.

****

Jag har aldrig förnekat ambition eller kamp, men alltid undrat hur oförmögna och ohederliga kan utropa sig till segrare – om inte annars så genom att putsa andras glans. Det här är förstås inte exklusivt manligt, men statistiskt sett är männen de brutalaste i sin kompensation. Vuxna män. Kanske fångar Maurizio Cattelans verk America bäst min tanke – en gyllene toalett full av lager av tolkningar.

****

Nog om det. Jag vill i stället bekänna min djupa beundran för två redan bortgångna kvinnor: Astrid Lindgren och Tove Jansson. Båda har band till min barndom, och därmed till själva byggstenarna i mitt jag. De senaste åren har jag lärt känna Toves liv och konst mer ingående.

****

Föreställ dig Elina Salos röst som Lilla My – kan det finnas ett starkare exempel på trots och målmedvetenhet? Genom Elina fick jag mitt första möte med Tove som barn. Intrycket var starkt, men formade ännu ingen relation till konstnären eller Muminvärlden. Från barndomens svartvita filmer minns jag anarkins frö studsa fram längs Mumindalens stigar. I de ursprungliga berättelserna fanns en djupare samhällelig ton – en mänsklig beröring.

****

På senare år har jag försökt förstå Toves filosofi och visdom. Hon ville, så vitt jag förstår, främst vara målare, men Muminfigurerna fångade henne. Trollen gav henne bröd – och en väg att uttrycka sig själv utan rädsla för att bli förlöjligad. Hon hade en bredd av färdigheter som ofta setts som manliga domäner. Hon var inte maskulin till utseendet, men i Tove fanns mer stake än i de flesta män – eller kvinnor.

****

Toves uppväxtmiljö hade säkert sin roll i hennes möjligheter, men det minskar inte hennes lyskraft. Som en som gick sin egen väg är hon en av de mest inspirerande gestalter jag känner.

****

Ibland undrar jag – tänk om hon också hade varit maktlysten? Men Tove valde annorlunda: hon skrev sin filosofi och sina tankar med penna och pensel, gömda i berättelser. Hon levde ofta tillbakadraget, stundvis isolerad på sin ö. Gömde hon sig från en kvävande värld, eller skapade hon utrymme för sin skaparkraft att flöda fritt?

****

Genom att lära känna Tove – och Astrid Lindgren – har jag fått ett annat perspektiv på livet. Toves liv, konst och berättelser är fyllda av mänsklighet, mångfald och styrka. Astrids böcker speglar våra rädslor, vår vardag och våra utmaningar bättre än någon krigsmanual hamrad av manligt ego.

****

Det fanns stake i Tove – och inspirerad av henne tänker jag, för att bevara min manlighet till slutet, ägna en stor del av min återstående tid åt barnsligheten. Jag ska rita, skriva, måla, läsa barnböcker, förlora mig i konsten och föreställa mig själv sittande på en gyllene toalett. Jag ska lyssna på vad Tove och hennes gelikar har att säga – och föra det vidare till mina barn.

****