11. Menkää töihin !

“Menkää töihin, menkää töihin ! ” – erään kansanedustuslaitoksemme edustajan taannoiset sanat ovat jääneet korvamadoksi cortexiini häiriköimään. Lausahduksessa on vastaanpanemattoman häikäilemätön, ajattelematon, lapsellinen, yksinkertainen ja halveksiva klangi, että se saa vereni kiehumaan.

Elelemme kesälomakauden alkua, ja seuraavat pari kuukautta tasavaltamme uinuu hiljaiseloa kansanpalvelujen osalta. Yritäppä heinäkuussa tavoitella työttömyysetuutesi käsittelijää tai soitella pikkupaikkakunnan terveyskeskukseen. Tai käy kyselemässä töitä itsellesi – ehkä löytyy kiireapulaisen hommia kiireiseen ravintolaan tai vesiliukumäen vahtitorniin. Tämä tietysti, jos olet kurssit käynyt: hygieniapassi, ensiapukoulutus, terveystarkastus, rikosrekisteri, oleskelulupa, peruskoulun päättötodistus, suosittelija edellisestä työpaikastasi, näyte verbaalisesta lahjakkuudestasi, rokotustodistus ja takaperin voltin osaaminen lasketaan eduksi.

Summa summarum: sillä aikaa, kun kansanedustajat voivat käyttää kotimaista interrail-etuutta ilmaiseksi ja junailla pitkin rataverkkoa, suuri joukko kansalaisia tuskailee osattomuuttaan markkinoilla.

Vuosikymmenten läsnäolon ja havainnoinnin myötä väitän suureksi harvinaisuudeksi sellaista ihmistä, joka on varmuudella lausunut: “Kyllä näitä töitä riittää.” Sanoisin asian nykyään olevan vielä epätodennäköisempi kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Suurikaan asiantuntemus tai korkeakaan koulutustaso eivät takaa tänä päivänä työtä – ei yrittäjälle eikä työntekijälle. Yhtä kaikki, empiirinen tulkintani vuosikymmenten markkinoilla heilumisen myötä on: vakuuttava epävarmuus. Ja vastauksena työllisyyden näkymiin parhaimmillaankin – “nyt näyttäisi töitä riittävän, jatkosta ei tiedä, mutta yritetään ja toivotaan parasta.” Joka muuta väittää tai on väittänyt, on epäilemättä järkähtämättömällä egolla varustettu tai todellisuudesta aavistuksen vieraantunut. Suotakoon meille maallisille heikkoutemme ja pelkomme.

“Menkää töihin” -imperatiivi osoittaa täydellistä piittaamattomuutta työttömyyden tai työllisyyden välisistä lainalaisuuksista ja tarkoittaa näin ollen kyvyttömyyttä toimia rakenteita korjaavasti. Työnteko tai yrittäminen ei koskaan ole ollut ainoastaan valintakysymys, vaan se vaatii tuekseen ja onnistuakseen erinäisiä muuttujia ja niiden onnistunutta kohtaamista yksilön kannalta. Koulutustaso, ikä, terveys, työkyky, kokemus ja sen kohtaantuminen eli alueelliset kysymykset, “pärstäkerroin”, taloudellinen hyötysuhde ja monet muut näkyvät ja näkymättömät tekijät vaikuttavat siihen, kuinka työ- ja talousmarkkinat yhteiskunnassa toimivat.

Erityisen anteeksiantamatonta ja loukkaavaa imperatiivi on syljettynä vallan huipulta, jossa on käytössä kaikki virkamiesten ja koneiston luoma puolueeton sekä ammattitaitoon perustuva data siitä, miten maa makaa. Ei riitä, että sylkee valitsemiaan kansalaisia päin pläsiä, vaan samalla korskuu ylimielisyytensä kuolat kaiken sen koetellun ja koulutetun tiedon rinnuksille, joka tasavallassamme on tarjota.

Pelottavaa on ollut se vauhti, jolla ympäröivä maailmamme on syöksynyt vihan ja lokeroinnin aikakauteen. Kovin lyhyt on ihmisen muisti vihan ja propagandistien valtaan pääsyn seuraamuksista, enkä puhu ainoastaan natsi-Saksan esimerkistä, vaan saman ilmiön eri variaatioista tänä päivänä ja lähimenneisyydessä. On totta, että keinolla on saavutettu rajatulle joukolle ihmisiä taloudellisesti ja egoistisesti varsin mairittelevat olosuhteet – mutta aina vain kovin rajatuksi hetkeksi. Eikä koskaan jälkeen ole jäänyt kuin raunioita ja oppimateriaalia aiheesta: “ei näin.” Näyttää kuitenkin siltä, että olemme jääräpäistä sakkia ja haluamme kerta toisensa jälkeen nostaa jalustalle vihan. Kertauskaan ei auta oppimaan asiaa.

Teeppä havaintoja ympäristöstäsi ja laske ne ihmiset, jotka varmuudella voit tulkita ihan vaan laiskoiksi, tyhmiksi ja työtä haluamattomiksi. Arvasin, keksit kyllä jonkun, kun pinnistelit ja tunsit tarvetta kuulua joukkoon parempaan. Jos nyt tekee uusintakierroksen ja pohtii ihmisten psykologiaa… On varmasti niin, että työttömien joukossa on niitäkin, jotka työtä vieroksuvat ja tulkitsevat edullisemmaksi täytellä työnhaku- ja toimeentulotukikaavakkeita kuukausi toisensa perään.

Oletkos koskaan kokeillut? Perkeleellistä puuhaa todistella kuukausittain olevansa kelvollinen ihminen.

Sitten se psyyken puoli. Ihmiset, joilla psyyke rajoittaa työntekoa ja sen mahdollisuuksia – heille ei psyyken tilannetta korjaa laisinkaan leimaaminen loiseksi ja käsky: mene töihin.

Tiedätkös; ajatuksena “menkää töihin” on samaa tasoa kuin kerrostalon kuudennen kerroksen parvekkeen kaiteella hyppäämistarkoituksessa seisovalle ihmiselle käskyttää: ota itseäsi niskasta kiinni!

Älkää menkö töihin – nauttikaa lomista.
Sitä odotellessa ja töiden jatkumista toivoen.

11. Get to Work !

"Get to work, get to work ! " – the recent words of a member of our parliament have been stuck in my cortex like an earworm, relentlessly disrupting my thoughts. The phrase carries a shamelessly brazen, thoughtless, childish, simplistic, and contemptuous tone that makes my blood boil.

We are entering the beginning of the summer holiday season, and for the next couple of months, our republic will slip into a quiet dormancy as far as public services are concerned. Just try reaching the handler of your unemployment benefits in July, or call a local health center in a small town. Or go ask around for a job – you might land a gig as a temp in a busy restaurant or lifeguard at a water slide tower. That is, of course, if you’ve got the right certifications: hygiene passport, first-aid training, health inspection, criminal record check, residence permit, comprehensive school diploma, references from your previous job, a sample of your verbal eloquence, vaccination certificate – and being able to do a backflip doesn’t hurt either.

Summa summarum: while members of parliament enjoy free domestic “interrail” privileges, hopping around the railway network, a large number of citizens struggle with exclusion from the job market.

After decades of presence and observation, I claim that it is exceedingly rare to find someone who confidently says, "There’s plenty of work out there." I’d say it’s even less likely today than it was decades ago. Neither expertise nor higher education guarantees employment these days – not for entrepreneurs, and not for workers. All in all, my empirical interpretation after years of bouncing around the job market is this: profound uncertainty. And when asked about future job prospects, even the best-case answer tends to be, “There seems to be work now – who knows about later – but let’s try and hope for the best.” Anyone who claims otherwise is either equipped with an unshakable ego or slightly detached from reality. Let us, mere mortals, be granted our weaknesses and fears.

The "get to work" imperative shows a complete disregard for the underlying laws of unemployment and employment, and thus reveals an inability to act constructively on systemic structures. Working or starting a business has never been merely a matter of choice – it always requires the right support and convergence of many variables from the individual's perspective. Education level, age, health, work ability, experience and how it matches with demand (i.e., regional disparities), physical appearance, economic viability, and numerous other visible and invisible factors all influence how the labor and economic markets operate in society.

It is especially inexcusable and offensive when this imperative is spat from the heights of power, where the entire apparatus of neutral and professional data is available – data that paints a factual picture of the nation’s status. It’s not enough to spit in the faces of the very citizens one is elected to represent – one must also sneer arrogantly at the hard-earned and well-founded knowledge that our republic has to offer.

What’s terrifying is the speed with which our world has spiraled into an era of hatred and compartmentalization. Humanity has a short memory when it comes to the consequences of hate and the rise of propagandists – and I’m not only referring to Nazi Germany, but various other modern iterations of the same phenomenon. It’s true that such tactics have yielded favorable economic and egoistic conditions for a select few – but always only for a very limited time. And what’s left behind? Ruins and case studies titled: don’t do this. Yet we seem to be a stubborn bunch, repeatedly choosing to elevate hatred to the pedestal. Not even repetition teaches us.

Go ahead, take a look around and count the people you can definitively identify as simply lazy, dumb, and unwilling to work. I figured you’d come up with someone if you tried hard enough – after all, it feels good to feel superior. But now go for a second round and reflect on human psychology. Certainly, there are some among the unemployed who shy away from work and see it as more advantageous to fill out job-seeking and welfare forms month after month.

Ever tried it yourself? It’s hellish business having to prove month after month that you're a worthy human being.

Then there’s the psyche. People whose mental state limits their ability to work or even seek work – their condition will not be healed in the slightest by labeling them as parasites or commanding them to "go get a job."

You know what? The idea of “get to work” is on the same level as shouting to someone standing on the edge of a sixth-floor balcony, ready to jump: “Pull yourself together!”

Don’t go to work. Enjoy the holidays.
Until then – and hoping the work continues.