53. Kolmas maailmansota

Eräs tunnettu hahmo totesi kolmannen maailmansodan olevan käynnissä. Jäin pohtimaan hänen sanojensa huolettomuutta ja tarkoitusperiä.

Mitä sitten? Mitä aiot tehdä asialle? Miksi haluat tuoda näkemyksesi julki? Mihin näkemyksesi perustuu?

Mies on tuttu hahmo vuosikymmenten ajalta. Menestynyt liikemies alalla, joka omassa mielessäni tuottaa vain illuusiota. Mitä hän osaa puheen lisäksi, en tiedä. Huomion hän on osannut kiinnittää itseensä jo varhain urallaan. Hän tuottaa puheohjelmia myös vakavasti otettaville alustoille, ja aiheet ovat herätteleviä; hänen asiantuntemuksensa eli luetun ymmärtäminen ja sen puheeksi tuottaminen on kiitettävää ja toisinaan jopa mielenkiintoista.

Pitäisikö hänen kaltaisiaan seurata ja hurrata? Ajattelen kaiken perustuvan itsekkyyteen. Pohdin usein, mikä on se todellinen yhteiskunnallinen funktio hänen kaltaisillaan. Verotuotoista he muistavat muistuttaa. Ovat yhteiskunnan tukipilari, omasta mielestään.

He eivät ole niitä hiljaisia, jotka puurtavat vähäisellä tulolla vaatimatta paljonkaan itselleen. He eivät ole niitä, jotka tyytyvät vähään ja hirttävät itsensä mieluummin kuin sietävät häpeän terveyskeskusmaksun päätyessä ulosottoon.

Minua hämmästyttää, kuinka suurimpia sankareita esittävät olevansa juuri ne, joilta todellisuudessa ja todistetusti puuttuvat saarnojensa eväät. He esiintyvät ikään kuin machoina ja peräänantamattomina, eturintamaan valmiina sankareina.

Sankari, pelastaja. Pelkuri.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hölmömmäksi tunnen itseni itsepäisessä ja taipumattomassa roolissani. Olen kokenut lähes sankarilliseksi asettaa tarvittaessa terveyteni alttiiksi väkivallalle ihan vain siksi, että kuvittelen sen olevan merkki luonteeni lujuudesta ja rohkeudesta.

Olen uhmannut alistamista tietäen, että todennäköisesti saan turpaani. Niin sainkin.

Olen asettunut puolustamaan kanssaihmisen alistamista tietäen, että todennäköisesti saan turpaani. Niin sainkin.

Olen seisonut tyynenä ovensuussa pyrkien estämään riehuvaa ihmistä pääsemästä uhkaamaan muita veitsen kanssa.

Olen mennyt väliin väkivallan kohdistuessa minulle vieraaseen ihmiseen.

Olen vannonut sotilasvalan.

Olen alkanut kyseenalaistaa tekojeni ja periaatteideni kunniallisuutta tai edes kunnollisuutta. Teen virheitä, ja pidän oikeutettuina sekä ansaittuina niiden seuraukset. En edes pyri neuvottelemaan tietä ahdingosta, koska ajattelen ansaitsevani saamani.

Entä jos minäkin julistaisin kolmannen maailmansodan olevan käynnissä? Entä jos alkaisin tuottaa some-sisältöä aggressiivisesti? Entä jos tekisin mitä vain saadakseni klikkauksia, pinta-alaa euroille ja huomiolle? Luovuttaisin kaikki periaatteeni ja sylkisin kanssaihmisen päälle ihan vain siksi, että minä…

Se, mitä olen pitänyt suotuisana kehityksenä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, onkin muuttunut polttoaineeksi pelkureille, jotka käyttävät saavutettuja edistysaskeleita viholliskuvinaan ja rakentavat menestystään rohkeiden ja oikeudenmukaisten selkien taakse piiloutumalla.

Pelkurit huutavat ja vittuilevat tietäen, että heitä ei tulla oikeasti uhkaamaan. Sillä oikeudenmukaiset suojelevat heitä. Oikeudenmukaiset ovat luoneet tasa-arvoisia malleja, joista pelkurit voivat nauttia ja joiden päälle he oman etunsa nimissä voivat sylkeä tuntematta pelkoa.

Kolmas maailmansota saattaa tulla tai olla tulematta. Se on kuitenkin varmaa, että mikä hyvänsä konflikti meitä kohtaa väkivallan muodossa, ensimmäisinä piiloutuvat ja pakenevat ne, jotka suurinta ääntä ja huomiohakuisuutta käyttivät ratsastaen uhkakuvilla ja aggressiivisuudella.

Pelkurit ovat kuin muutosjohtajia, jotka vailla moraalia ja älykkyyttä implementoivat ulkoa oppimansa matemaattiset kaavat rahan palvelukseen ja kykenevät inhimillisellä tasolla huomioimaan vain omat elitistiset tarpeensa.He eivät kanna vastuuta, sillä he poistuvat näyttämöltä, kun sota alkaa.

Lopuksi piirtyi mieleeni kuva eräästä presidentistä . Laukausten äänten kaikuessa hän ryömi pöydän alle ja pakoon turvamiesten saattelemana. Vaimo tiputtautui myös pöydän alle, mutta aviomiehellä ei riittänyt huomita häneen.

53. Third World War

A well-known public figure stated that World War III is already underway. I found myself reflecting on the carelessness of his words and the motives behind them.

So what then? What are you going to do about it? Why do you want to make your opinion public? What is your view based on?

He is a familiar figure from decades past. A successful businessman in a field that, in my mind, produces little more than illusion. Beyond speaking, I do not know what he truly knows. He learned early in his career how to attract attention. He also produces talk shows for platforms considered serious and respectable, and the topics are provocative; his expertise—reading, understanding, and transforming that into speech—is admirable and sometimes genuinely interesting.

Should people like him be followed and applauded? I think it all comes down to selfishness. I often wonder what the true social function of people like him really is. They are quick to remind everyone of their tax contributions. In their own minds, they are the pillars of society.

They are not the quiet people who work endlessly for modest wages without demanding much for themselves. They are not the ones who settle for little and would rather hang themselves than endure the shame of a public health bill ending up in debt collection.

What amazes me is how the greatest heroes are often performed by those who, in reality and demonstrably, lack the very substance of their own sermons. They present themselves as macho, uncompromising men—heroes ready for the front line.

Hero. Savior. Coward.

The older I get, the more foolish I feel in my stubborn and unyielding role. I have almost considered it heroic to place my own health at risk in the face of violence simply because I imagine it proves strength of character and courage.

I have resisted oppression knowing I would probably get beaten. And I did.

I have defended others from humiliation knowing I would probably get beaten. And I did.

I have stood calmly in a doorway trying to stop a raging person from reaching others with a knife.

I have stepped in when violence was directed at a stranger.

I have taken a military oath.

I have begun to question the honor—or even the decency—of my actions and principles. I make mistakes, and I consider the consequences both justified and deserved. I do not even try to negotiate my way out of hardship, because I believe I deserve what comes to me.

What if I declared that World War III was already happening? What if I started producing aggressive social media content? What if I did anything for clicks, for money, for attention? What if I abandoned every principle and spat on my fellow human being simply because I…

What I once considered progress toward equality and justice has become fuel for cowards—people who use those hard-won advances as enemies to fight against, building their success by hiding behind the backs of the brave and the just.

Cowards shout and provoke because they know they will not truly be threatened. Because the just protect them. Because the just created equal systems they can enjoy—and spit on for their own benefit—without fear.

World War III may come, or it may not. But one thing is certain: whatever violent conflict reaches us, the first to hide and flee will be those who shouted the loudest and built their fame on threats and aggression.

Cowards are like change managers who, without morality or intelligence, implement memorized mathematical formulas in service of money and are capable, on a human level, of considering only their own elitist needs.They do not carry responsibility, because they leave the stage when the war begins.

In the end, an image of a certain president came to mind. As the sound of gunshots echoed, he crawled under the table and fled under the protection of his security guards. His wife also dropped beneath the table, but the husband had no attention left for her.

53. Tredje världskriget

En välkänd person konstaterade att tredje världskriget redan pågår. Jag började fundera över hans ords lättsinne och syftet bakom dem.

Jaha, och sedan då? Vad tänker du göra åt saken? Varför vill du offentliggöra din åsikt? Vad grundar sig din uppfattning på?

Han är en välkänd figur sedan årtionden tillbaka. En framgångsrik affärsman inom ett område som, enligt mig, mest producerar illusioner. Vad han egentligen kan utöver att tala vet jag inte. Han lärde sig tidigt i karriären att dra till sig uppmärksamhet. Han producerar också samtalsprogram för seriösa plattformar, och ämnena är väckande; hans förmåga att läsa, förstå och formulera det i tal är berömvärd och ibland till och med intressant.

Borde man följa och hylla sådana som honom? Jag tänker att allt bygger på själviskhet. Jag funderar ofta på vilken verklig samhällelig funktion människor som han egentligen har. De påminner gärna om sina skatteintäkter. I sina egna ögon är de samhällets pelare.

De är inte de tysta människorna som sliter för låg lön utan att kräva särskilt mycket för egen del. De är inte de som nöjer sig med lite och hellre tar sitt liv än står ut med skammen när vårdavgiften hamnar hos indrivningen.

Det som förvånar mig är hur de största hjältarna ofta spelas av just dem som i verkligheten och bevisligen saknar innehållet i sina egna predikningar. De uppträder som machomän och kompromisslösa hjältar, redo för frontlinjen.

Hjälte. Räddare. Fegis.

Ju äldre jag blir, desto dummare känner jag mig i min envisa och orubbliga roll. Jag har nästan sett det som heroiskt att utsätta min egen hälsa för våld bara för att jag inbillar mig att det visar styrka och mod.

Jag har trotsat förtryck och vetat att jag troligen skulle få stryk. Och det fick jag.

Jag har försvarat andra människor mot förnedring och vetat att jag troligen skulle få stryk. Och det fick jag.

Jag har stått lugnt i en dörröppning och försökt hindra en rasande människa från att nå andra med en kniv.

Jag har gått emellan när våld riktades mot en främling.

Jag har avlagt soldated.

Jag har börjat ifrågasätta hedern – eller ens anständigheten – i mina handlingar och principer. Jag gör misstag, och jag ser konsekvenserna som både rättvisa och förtjänta. Jag försöker inte ens förhandla mig ur svårigheter, eftersom jag tänker att jag förtjänar det som kommer.

Tänk om jag själv började förklara att tredje världskriget redan pågår? Tänk om jag började producera aggressivt innehåll i sociala medier? Tänk om jag gjorde vad som helst för klick, pengar och uppmärksamhet? Om jag övergav alla principer och spottade på mina medmänniskor bara för att jag…

Det som jag har sett som en positiv utveckling för jämlikhet och rättvisa har blivit bränsle för fegisar som använder dessa framsteg som fiendebilder och bygger sin framgång genom att gömma sig bakom de modigas och rättvisas ryggar.

Fegisar skriker och provocerar eftersom de vet att de inte verkligen kommer att hotas. De rättvisa skyddar dem. De rättvisa har skapat jämlika modeller som de kan njuta av – och spotta på för egen vinning – utan rädsla.

Tredje världskriget kanske kommer eller kanske inte. Men en sak är säker: vilken våldsam konflikt som än når oss, kommer de första att gömma sig och fly vara de som ropade högst och byggde sin framgång på hot och aggression.

Fegisar är som förändringsledare som utan moral och intelligens implementerar utantillinlärda matematiska formler i pengarnas tjänst och på ett mänskligt plan bara förmår se sina egna elitistiska behov.De bär inget ansvar, eftersom de lämnar scenen när kriget börjar.

Till slut fick jag en bild av en viss president i mitt sinne. När ljudet av skott ekade kröp han under bordet och flydde under sina livvakters beskydd. Hans hustru kastade sig också ner under bordet, men maken hade ingen uppmärksamhet kvar för henne.